Wilhelm Laato, laatu miesi,
Ruotsin riikin ritareita, 125
Joll' on suotu miekan merkki, —
Lausu hänen lauluistansa,
Wirsistänsä viisahista;
Sano myös sanoilla näillä:
"Kuka laulun laittelepi 130
Kuka rustaisi runosi,
Tämän miehen kuolemasta?"
Hyvä herra komisarjus,
Kunniallinen Kumerus,
Wielä viikon muistelepi 135
Tätä miestä toimellista,
Jok' oli hälle juuri tuttu
Weropenningin vetäjä.
Niin että, niinkuin sanonki,
Hänen kunnianimensä 140
Kyllä muistossa pysypi,
Eikä kuole kuolemassa.
Tokkohan sanon sanalla,
Muistuttelen muutamalla,
Kuink' oli aina ristin alla, 145
Aina vaivoissa valittu?
Tosin tunsi tuimat vaivat,
Kivut kiintiät piteli;
Häll' oli surusta lakki,
Huivi huolesta rakettu, 150
Paita päivistä pahoista,
Housut huolen kankahasta,
Sukat suuresta surusta.
Tokkos ymmärrät asian,
Mitä sanat merkitsivät? 155
Tulet tämän tuntemahan,
Kun sa kuuntelet vähäsen:
Sairas oli syämestä,
Koko ruumis runneltuna,
Sihen surut päälliseksi, 160
Surut suuret, vaivat vahvat;
Surma tappo lapset kaikki,
Perilliset multa peitti.
Oli muustaki muretta,
Jot' en ennätä jutella, 165
Saata kaikkia sanella.
Ei ollut iso iältä,
Wahva varren kasvannolta,
Koska aikana kovana,
Wainoaikana pahana, 170
Piti olla piilosalla
Metsän korvessa kovassa,
Sutten, peurain seassa.
Wielä nälkä vierahana,
Karhut kanssa kumppalina, 175
Kovin ryskäsi kotona,
Joukko julma kartanolla,
Wielä metsässä melusit,
Sotasankarit salossa;
Jotka kääntyivät käsihin, 180
Niitä poltti, niitä paisto.
Monta muuta murhan työtä
Teki tämä tuima vieras,
Kaikki käypi karvoilleni
Muistuessa mieleheni; 185
Silmät kyllä kyyneleitä,
Wuotavat vesiä paljo,
Kieli käypi kampelaksi,
Kurkku kuivaksi kurupi.
Mutta kuules, kuinka kaikki 190
Waivat kanto kärsivästi;
Ei hän suuttunut suruissa,
Eikä nurjasti nurissut;
Pani poikansa Jopiksi
Nimitti nimellä sillä, 195
Että muistasi paremmin,
Kuinka kärsiä pitäisi,
Alan uuesta asian,
Lähen toisen läksyn päälle,
usta kotvan muistetahan 200
Miestä tätä mainitahan.
Jo on kirkko Kiuruveillä,
Kaunis kappeli rakettu,
Tehty temppeli koria,
Jot' oli aina aikonunna, 205
Monta miestä mielistelly.
Waan ei aikohin asia
Tullut meiän miehiltämme,
Ennenkun herätti Herra
Tämän vainajan varusti, 210
Miehen toisen toimellisen
Hälle antava avuksi,
Jok' on koskelta kotosin
Lakikunnan lautamiesi,
Saman kirkon kirkkomäärti, 215
Aivan Antti Hyvärinen,
Muutamia muita kanssa,
Joit en muista muistutella.
Pani kirjan kiitämähän,
Reivin reisuhun lähetti, 220
Konsistorjumin kotihin,
Maaherran majan sisälle.
Kohta käsky korkiampi,
Saattihen sanoma uusi,
Päätöskirjat kiiruhusti, 225
Jopa joutua pitäisi
Tekemähän tempeliä.