Jalo läpitse lukia,
Eli ilman kuuntelia! 10
Elä laulua pahastu,
Elä katso karsahasti,
Ellei mene mahtavasti,
Eikä taivu taitavasti;
En saanut opissa olla, 15
Tulla Turussa tutuksi,
Upsalassa uutetuksi.
Enkä kiitä kyllin päältä
Tätä miestä merkillistä;
Se vaan olkohon sanottu 20
Sulle tieoksi vähäksi,
Laitan lauluni Matista,
Remeksestä teen runoni.
Ah, ah, armoton isäni,
Aivan tuima Tuonen voima! 25
Woipa kuoria kovia,
Kuollon kovan kämmeniä,
Jotka murtavat muruksi,
Lyövät maahan murtahaksi,
Ihmisetki ilman alla; 30
Sekä nuoret, että vanhat,
Ylimmäiset, alimmaiset,
Kaikki kaatuvat käsissä.
Joll' on alku Aatamista,
Eevasta sitäi enemmän, 35
Että käärmehen kavalan,
Julman saatanan sanoilla,
Ottiki omenan puusta,
Anto siitä Aatamille;
Josta sitte syötyänsä 40
Kaksi kaksosta sikesi:
Synty Synti, kasvo Kalma,
Kuollo kauhia sikesi.
Niinpä ain' ajasta siitä
Ihmisen elo vajava; 45
Synty synnissä suruhun,
Tuonen tielle tiettävälle,
Wähäsen ajan eläpi,
Levotonna lentelepi,
Täynnä ristin tähkäpäitä, 50
Täynnä huolta, huokausta,
Niinkun kukkanen katoopi,
Kasvamasta kuivettupi,
Niinkun varjo vaeltapi
Näillä Kalman kankahilla. 55
Mutta vaikka vanha liitto
Wielä pystössä pysypi,
Waikka Kalma kaatelepi,
Ruumihita runtelepi,
Maikka varsi mätänepi, 60
Ruumis raukepi tomuksi;
Kuitenk' itse kuolemassa
Säilyvät siviät miehet,
Elävät eron perästä
Kautta armon korkehimman, 65
Lupauksien lujinten.
Hurskasten hyvä elämä,
Hyvä huuto hurskahista,
Muille muistossa pysypi;
Ei se kuole kuolemassa, 70
Eikä mullassa murene,
Waan se kauan kukostapi,
Wiheriässä vihottapi.
Waikkapa vaipu kuolemassa,
Muutti mustahan majahan, 75
Se Mathias mainittava,
Se Remes Remekselästä,
Kuitenki on kuulusalla
Nimi niienki seassa,
Joien ei joukossa asunut; 80
Muisto hältä muuttumatta
Tähen raskasten runojen,
Tähenpä vielä virttensäki,
Joita teki taitavasti,
Warsin somasti sovitti. 85
Eikös paljoa paremmin
Hänen muisto merkillinen
Seisova seassa niien,
Joien joukossa eleli,
Jotka tunsit tuntevaksi, 90
Äkkäsit älyäväksi!
Waikk' on halvasta suvusta,
Miran puolesta vähänen,
Waikk' ei koulua kokenut,
Ollut luona oppinuiten; 95
Oli oppi suuri hällä
Saanut Jumalan sanasta,
Jota halas hartahasti,
Luki varsin viriästi.
Oli miesi merkillinen, 100
Talonpoika taitavainen,
Joka vakasti vaelsi,
Aina kulki kunnialla;
Oli ukko uskon vuoksi,
Wahva vuori toivon vuoksi, 105
Avujen asumasia,
Kaiken kansan kiitettävä.
Kaunis kanssakäymisessä
Ylimmäisten, alemmaisten,
Miehen toimi, miehen mieli, 110
Miehen järki, miehen kieli.
Tämä oli tuttu tuomarille,
Paras ystävä papille,
Esivaltojen valittu,
Aina nähty Aminoilta, 115
Kapteinilta kuulusalta,
sotaherralta somalta,
Joka on suuresta suvusta,
Ruotsin riikin aatelista.
Tämä herra hänen tunsi, 120
Piti arvossa isossa
Tähän vakan vaelluksensa,
Tähen tunnon Kristillisen.