6:ksi. Kurkun kuristaja on pikatappava tauti ja vaatii lääkärin apua. Esinnä alkaa se kun muuki röhkätauti, mutta pian kuullaan eriäänensä jokasella sisäänhengittämällä, joka muuten käypi kyllä vaikiasti. Jos lääkäriä hetimmiten ei saataisi pannaan 6 eli usiampia jos 10:nenki iilimatoa kurkulle ja verestämisen jälkeen, reikäin esinnä tukittua, rakkoplaastari samalle paikalle. Lavemankia ja haalioita juotavia ei pidä unohdettaa.
7:ksi. Hengen ahdistaja kohtaa toisinaan, ehkä harvoinki, huonokorjuisia lapsia. Tulee yhtääkkiä ja tavallisesti yöllä. Lapsi herääpi säikähtyneenä ja hengittää kovin vaikiasti röhisimällä, vaikeroipi puolinääntyneenä, kasvot punasinertävinä. Tavallisesti ylimenee tuska ryinnällä, aivastamisilla eli oksulla, mutta tulee jällen seuraavana yönä. Jos lääkäriä ei saataisi, koetetaan seuraavaista apua: käet olkapäästä saakka pannaan lämpimään veteen, sisälle annetaan aneksi eli inkeväriteetä hunajan kanssa, lievittäviä lavemankeja laitetaan seotettuna pahalla pehvalla, tupakalla eli tupakkaöljyllä ja rinnalle pannaan leviä pikiplaastarilappu ripistettynä mustain pippurain jauhoilla. Muutamat liittävät hyväksi kohtauksissa viedä lapsi ulkoilmaan ja ikänsä mukaan antaa hänelle 3:mesti eli 6:destiki päivässä vähä pahaa pihkaa sisään. Taudin lopussa ovat ensiksi ja sitte kylmät kylpypesot ynnä parempi hoito lapselle tarpeelliset.
8:ksi. Wesiaivo on kahtaki laatua, toinen pikasempi, toinen hitaisempi. Ensimmäinen kohtaa toisinaan lihavampia lapsia 2:sen ja 13:nen vuoden välillä ja tutaan siitä että lapsella on pää kuuma, iho kuiva, liiemmaltä unta, jonka ohessa hän välistä syyhyttelee nenäänsä kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi ja parkasee kuni säikähtänyt; lasta janottaa, kuoituttaa, vatsa on epätasanen usiammin hidas ja tarpeenteko vedenjuoksu. Wiimmesillään tulee lapsi pian tunnottomaksi, ruumista puistellehtaa, sitte kuolee. Sitä ennen pitää lääkäri noudettaa, ellei mahdollinen, pannaan kuitenki usiampia iilimatoja lapsen ohimoille, pää veitsellä ajetaan eli saksilla keritään paljaaksi ja haudellaan kylmällä vedellä. Lapsille pannaan lavemankia ja annetaan juoda haaliahkaa vettä seotettuna vähällä sokurilla ja happamella marjavedellä. Apu ja parannus seuraa enimmiten sitä myöten, miten kohta taudin alussa iilimatoja saatiin ohimoille tarpeeksi.
Jälkimmäistä vesiaivon laatua osittaa kasvoin kalveus, liikuntoin hitaisuus, ja ruumiin laihtuminen. Merkeilleen tuleva ja alkunsa saava joko muista taudeista eli ylen lämpimistä pääpeitteistä eli luonnon erinäisistä syistä antaa tämä tauti ainaki aikaa lääkäriä kysyä.
9:ksi. Sarventotauti kohtaa toisinaan 3:menki vuoden nuorempia lapsia. Lapsi käypi vaperasti, hiivistellen, jalat kankiana ja kipua polvissa valitellen. Kivun puolimmainen jalka näyttää alusta pitemmältä, vaan tulee sitte yhtä äkkiä toista lyhemmäksi ja vaivaspuoli alussa ulospäin kääntynyt, mäännäksen nyt sisällepäin. Kantapää ulottuu tuskin maahan ja jalka alkaa kuivettua. Syy tähän tautiin on erikivulaisuus sarventojäsenessä, joka paisuttaa ja ajetettua sarventopaikan. Ymmärtämättömät luulevat reiden eli polven olevan sioltaan ja kokevat vetämisillä ja vääntämisillä saada vikaa paratuksi, josta se vaan pahenee, eikä parane. Jos lääkäriä ei saataisi, pannaan kohta taudin alussa molemmin puolin kupeille, ronkkaluun viereen, usiampia iilimatoja ja kahden, kolmen päivän päästä samalla tavalla toisesti ja kolmannestiki. Taikka kupataan paikka ja pidetään sitte rakkoplaastarilla kauan aikaa avoinna. Erittäin tarpeellinen on lapsen maata kovalla vuoteella, matalalla päänalasella (taikka peräti ilman) ja niin liikkumatonna kun mahdollinen. Senlainen moniviikkonen makuu kohta taudin alusta vaarinotettuna on toisinaan ilman mitänä muuta lääkettä tuonut avun ja ilman sitä tauti ei parane millonkan.
10:ksi. Ryyhdyntä, tartunta, syyhy ja muut senlaiset ihotaudit tulevat enimmiten ruokottomuudesta ja siivottomuudesta, toisinaan tarttumalla, parataan puhtaudella ja haalioilla ammekylvyillä.
11:ksi. Risakko, risatauti. Tältä taudilta vaivatuilla lapsilla on kasvot kalviat, pöhevännäköset, hyvä syöntihalu, iso maksa ja ylähuuli paksumpi, risat eli rauhaset kaulassa ja muuallaki ruumiissa, erinomattain kainaloissa ja kupeissa, ajettuneet ja toisinaan markääki vuotavaiset. Märjille tulleet, joka vasta tapahtuu myöhemmin, paranevat haavat usein syksyllä umpeen ja aukiavat kevään joutuessa uudelleen. Jäsenpaikat ajettuvat ja voimat raukeavat vähitellen.
Peritty luonto, sopimaton ravinto, siivoton ruokko ja hoito, nuohkiat huoneet, liikkumattomuus j.n.e. ovat useimmiten tämän taudin syynä ja pitäisi, miten mahdollinen, ojettaa ja vältettää. Sitte kylvetetään lasta useen (kerran päivässä) kylmässä suolavedessä, jonka jälkeen ruumista hierotaan kuivilla, hietasilla paikoilla, ravitaan enemmin liharuoilla, kun jauho ja juuriaineilla. Muuksi lääkkeeksi annetaan humalateetä kylmänä 3 kertaa päivässä ruokalusikallinen eli vähemmin kullaki kerralla taikka poltetaan laihempata raavan lihaa tavallisessa kahvipolttajassa mustaksi ja jauhetaan, josta sitte monet viikot perätysten illoin aamuin annetaan teelusikallinen eli vähemmin kerrassaan veden eli maidon seassa lapselle; taikka poltetaan samalla tavalla tammen terhoja, keitetään kahveksi ja nautitaan. Lihan poltto menestyy paremmin sen esinnä palasiksi hakattua. Haavapaikoilla pidetään merivedessä taikka muussa suolavedessä taikka suokanerva- (pursu-) teessä taikka pelkkä puhtaassa vedessä kastettuja kääreitä, miten näyttää sopivammalta ja vanhempia haavoja saadaan paremmin paranemaan jos niitä sitoessa piditään niin lähellä valkiatulta, kun suatsee ja kärsii jonka ohessa valkiata puhalletaan paremmin palamaan. Ajettuneita raukasia sulautetaan suolavedellä eli lämpimällä hautelemalla ja hieromalla.
Yhteisiä nevoja sairasten korjuusta ja holhomisesta.
Sairasten hoitajan pitää olla raittiin, vahman ja siivollisen, silmän valpaan, kärsivällisen, vähäpuheliaan, rehellisen ja taitaean ihmisen. Wähintäi tulisi jokasen sairaan holhojan näissä tavoissa harjotellate ja päällisiksi ymmärtää miten lavemankia ja iilimatoja pannaan, verta kupataan ja haavoja korjataan. Joka kylällä pitäisi senlainen ihminen olla, kaupungeissa usiampia.