Kulkutaudeissa ovat iälliset vaimot sairasten hoitajiksi muita otollisemmat, sillä harvoin tauti heihin tarttuu. Paras varjelus tarttuvaisissa taudeissa sairasten luona kulkevillä on olla rohkia, ei alakulosna, usiasti pestä kasvot ja kätensä, viruttaa suunsa vedellä ja etikalla, ei lainota suuhun kokounutta sylkeä, ei sisällensä vetää sairaan henkeä, ei kauan paastoa eikä valvoa, vaan erihuoneessa nukkua tarpeensa ja aamusilla ennen sairaan luoksi eli ulkoilmaan mentyä juoda puhdasta vettä, taikka lämmitettyä sahtia, olutta eli maitoa. Wielä tulee hänen usiasti tuulettaa ja muuttaa vaatteet, olleti'ki paita, välimmiten käydä ulkosalla puhtaassa, raittiissa ilmassa ja samanlaista ilmaa sairaanki huoneeseen, oven, lakeisin ja akkunain aukasemalla viriästi toimitella. Ei ainoasti kerta ja kahdesti päivässä, vaan joka tiima pitäisi raitista, viliähkää, ulkoilmaa sairaan huoneeseen laskettaman, sillä se ei ainoasti ole sairaalle terveellinen, vaan estää taudin muualle levenemästä, koska sen tartunta aineet ei koskaan pääse sihen voimaan yhdessä kohti paisumaan. Kaikki, josta nämät aineet voisivat lisäytä, pitää sairaan luota korjattaman niin tarvetastiat, jotka tyhjennetään, ei likelle asunhuoneita, vaan etäämmä kuoppihin, jälestä tuhalla, sannalla eli kalkilla peitettävihin. Itse astiat pestään puhtaalla vedellä ennen uudelleen huoneeseen vietyä. Huolimattomuus tässä asiassa on sangen vahingollinen, eikä auta yksin niitä ulosviemättä vaatteilla peitellä, sillä niistä höyryvävä saastaisuus tungeksen läpi helposti. Etikka höyryä kiitetään tarttumista vasten hyväksi. Kohtuus lienee siinäki paras. Jolla siksi on huoneitä laittakoon sairaille erityiset, sitä parempi, jos ne ovat avarat, valkiat, iloset, ei matalat. Niitä tulee pitää aina hyvin puhtahina, vaan ei erittäin lämpiminä.
Sairaan vuodet laitettakoon ei muurin likelle, vaan ulommaksi ja niin että sille taitaan joka puolelta lähestyä. Tehtäköön se kaksilla lakanoilla, pehmiällä ei ylen lämpimällä ja raskaalla, eikä kylmällä peitteellä. Lakanat vähänkän liastuneet muutetaan toisilla, puhtailla, kuivilla ja edellä lämmitetyillä. Samati pitää muita vaateneuoja, paitoja, sulkia, röiyjä, käsiliinoja aina puhtaina pitää. Wuodetta korjatessa muutetaan sairas sitä varten tehdylle toiselle. Polstaria, tyynyjä, peitteitä ja muita makuuvaatteita piestäköön joka kertaa ulkosalla ja lämmitettäköön ennen sairaan uudelleen niille ruvettua. Sairaan kupit, tuopit, lasit, lusikat ja pikarit pitää usein pestämän, puhdasta vettä ja saipuata muiksiki tarpeeksi aina sairaan huoneessa löytymän.
Sairaan kasvot ja kädet pestään joka päivä ja hiotessa annetaan hänelle puhdas, lämmin paita, ruumiin esinnä hiestä lämpimällä villasella vaatteella kuivaksi pyhittyä ja keviästi hierrettyä. Paitaa muutettaissa sairasta ei pidä hiessä ollen istutettaman; muina aikoina häneltä ei ole kielty istua, min voipi. Wiriällä liikuttamisella ja toisinaan istuvalla estetään makuuhaavat tulemasta, jotka alkavat ristiluun ensin punottumisella ja jälestä visvoittumisella. Ennen märille eli visvoille menemistä paranevat nämät viat usein, jos sairasta välimmiten liikutellaan ja käännettään, ristiluuta eli tulehtunutta paikkaa etikalla ja viinalla haudettaan. Taikka pidetään plyiyvedessä kastetulta riepuja paikalla eli tuoksutetaan sille hienoa plyiyjauhoa. Jos kuitenki haava ilmautuisi korjaellaan sitä plyiymoiteilla, liinan nukalla eli untuvalle levitettynä ja päälle sidottuna.
Toimitetuita lääkkeitä pitää lääkärin määrämistä, vaan ei sairaan mielen mukaan nautittaman. Moni luulee pikemmin paranevansa jos ottaa enemmän lääkkeitä sisälle, kun määrättiinkän, vaan tämä luulo on kovin tuhma ja väärällinen. Usiampia lääkkeitä löytyy, jotka sillä tavalla veisivät hengen ja toiset eivät vaikuta runsaammissa annoissa yhellä tavalla kun pienemmissä. Kaikenlaiset lääkkeet varjellaan tomusta, kylmästä ja lämpimästä, tarkkaan katsoen, ettei niitä toista toisen siasta vahingosta nautita. Lasit ja putellat pidetään hyvin suullittuna. Lääkejauhot (pulverit) varjellaan tomulta ja märkyydeltä, kaikki vetelät aineet, keittamät, seottamat, liottamat j.n.e. jäätymästä, happanemasta ja homehtumasta, jonkalaisiksi pilautuneina niitä enää ei pidä nautita. Lääkemarjat (pillerit) juoksevat helposti yhteen, voiteet ja plaastarit sulavat muuten eli eltaantuvat, jos niitä lämpimässä pidellään.
Sairain juoma pidetään puhtaissa, usein pestämissä astioissa, eikä nautita kylmenpänä eli lämpimänpänä, kun siitä joka taudissa erittäin määrätään. Jos sairas ei itsestänsä kysyisi juomista, pitää häntä siitä muistutetteman ja juoma laitettaman maukkaaksi. Ilman puhdas mesi on paras juoma sairaallenki, jota kuitenki soveliaasti maustetaan marja eli omenamehulla, hunajalla, sokuritta eli siirapilla, jos liiatenki sairasta paljo janottaa ja tepsivampätä juomaa tarvitaän, vaikkei sillon pidä antaakan, kun vähä (jumprun verta) kerrallansa. Leipävesi, poltetusta leivästä vedessä liotettuna, on kaikenlaisissa taudeissa otollinen juoma. Sarlataudissa (Scarlatina), tuhkurissa ja kinotaudissa seotetaan lämmitettyä maitoa juomaan ruumiin huovunnan auttamiseksi, nervipoltoissa isoa viinaa, sappi- ja vatsapoltoissa marjamehua, verijuoksuissa etikkata eli vihtriöljyvettä, kuivataudeissa, yskässä, keuhkotaudissa sokuria eli mantelisiirappia.
Ruokaa ei pidä sairaalle tyrkytettävän semminki ei polttotaudeissa. Ymmärtämätön hyväntahtosuus on liialla ruoalla monen sairaan kuolettanut. Palatessa eli tervehtyessä himotsee sairas enemmän ruokaa, kun hänelle vielä sopii antäa. Hänelle pitää paratessaanki vähemmin ruokaa annettaman, ku terveenä ja sitä mähemmin, mitä hän vielä on voimattomampi. Wetelat ryynivellit, kuorittu maito, laiha rasvaton lihaliemi ovat tässä tilassa terveelliset ja vasta myöhemmin nautitkoon hän vähvempia ruokiä niikun vehnäleipää, lieväkeittosia munia, tuoretta lihaa ja kalaa. Wieläki ovat kaikki rasvaset, voisekaset ja jauhoset ruoat epäterveellisiä ja samati ryytikasvut ja juuriaineet, kaikki suolaset, kuivatut ja palvatut aineet, joita vasta vatsan entisellensä tultua mahdetaan nautita.
Kaikki huolettavaiset asiat pitää sairaalta salattaman ja katsottaman, ettei hän mistään säikähdä. Rutot, äkilliset, mielenliikunnot ovat terveellenki, saati sairaalle, vaaralliset. Häntä ei saa taudistansa huoletuttaa, vaan pikemmin uskottaa hänen jällen pian termeeksi tulevan. Parahat sairasta levottavaiset aineet ovat huolellinen korjuu, kanssakärsiväisyys, lohduttavaiset puheet, lääkärin ja papin katsomassa käymiset. Heikon sairaan luotsi ei kuitenkan pidä vieraita laskea ja houraavaisten kanssa täytyy toisinaan elää kovemmasti, etteivät vahingoitsisi itsiänsä ja muita, eli paraneva syöpi syököön mähä kerrallansa, iltasella parempi, jos ei vähääkän.
Ilmasta terveyttä suhten.
Joka hengittämällä kulkee ilma keuhkohin, ja on veren muuttamiseksi eli uudistamiseksi välttämättömästi tarpeellinen. Tämä uudistus tapahtuu seuraavalla tavalla: Yhä ja lakkaamatta liikkuu veri ruumiissa. Tämä liikunto toimitetaan kahdenlaisilta suonilta. Toiset, laskimot (laskusuonet, verisuonet, venae) nimeltänsä, juontavat kaikesta ruumiista veren keuhkohin. Keuhkoissa tavataan veri äskihengitetyltä ilmalta; joku osa ilmasta yhtyy vereen ja mikä ei yhdy, hengitetään jällen. Ilmasta vereen yhtynyt aine tekee sen punasemmaksi ja raittiimmaksi, jonkalaisna se sitte valtimoita (valtasuonia, henkisuonia, sydänsuonia; arteriae) myöten jäljen jakaupi yli kaiken ruumiin, jatkain itsekullenki paikalle mitä sen ravinnoksi tarvitaan. Mitä tällä kerralla ruumiin tarpeeksi ei kelvannut, imetään uuhelleen laskimojen, pienemmiltä, silmin keksimättömiltä, tuhat haaruisilta pailtä ja kootaan kun ennenki keuhkoissa uuhistettavakssi. Tämä uudistus tapahtuu 25 kertaa minutittain eli 100 kertaa neljässä minutissa ja tiimassa 1500 kertaa.
Koska mainittu veren alituinen uudistus on juuri välttämättömästi kaikille eläville maan päällä tarpeellinen ja se ei taida ilmatta tapahtua, niin on helppo ymmärtää kuinka suuri ja ehdoton tarve ilma onki kaikille maalla eläville. Ilma on meille yhtä tarpeellinen kun vesi kaloille; ikäskun kalat näivettyvät ja kuolevat, jos vesi ei ole selvä ja raitis, samati meki kehnossa ilmassa menehdymmä. Siitä seuraa että meidän aina tulee ahkeroida, saada puhdasta, raitista ja kelvollista ilmaa asuaksemme ja hengittääksemme. Senlaisna saadaan ilma olemaan, jos asunpaikaksi valitaan kuiva, ylänen paikka, huoneet rakennetaan vähintäin kyynärän korkioilla kivijaloilla ja muuten laeltasi korkioiksi ja aukastavilla akkunoilla. Asunhuonet on la'astava joka päivä; ilma ovien ja akkunain aukasemalla uudistettava; lattian taikka permannon, pöydän, penkien ja muiden paikkain peseminen aamulla, huoneen lämmitysajalla, toimitettava; eikä ennen savunreikiä suljettava, kun kaikkein pesosten kuivettua. Yhdessä huoneessa ei pidä ylen monta henkeä maata, eikä makuuhuoneessa kapaloriepuja eli muita märkiä kuivattaman, ei happanevia, käymiä, väkevän hajullisia aineita eikä ruokia pidettämän, vielä vähemmin porsaita, hanhia, kanoja, eikä muita senlaisia eläviä, sallittaman yhdessä ihmisten kanssa asua. Sitäi pahempi on talveksi peräti navettaihin taikka eläinten lämpimän vaiheille asumaan muuttauta. Häkä, häyry ja savu hiilloksista, lampuista, päreistä ja mistä palavasta aineesta hyvänsä pitää kerkiämiseen akkunoista ja ovista laskettaman.