Kauan suljettu ilma pilautuu hengittämiselle ja terveydelle vaaralliseksi. Kaikki paikat niinkuin kirkot, keräjähuoneet, ruununpuodit ja muut huoneet ja paikat, joissa ilma on tullut kauemmin seisomaan, pitäisi päivällä ennen kun niitä viljellään puhdistettaa ja raittiilla ilmalla uudistettaa. Umpinaissa ollehin hautohin, kellarihin ja muihin maanalasiin kuoppiin kokoupi toisinaan rutosti kuolettava, erilaatunen ilma taikka kaasu. Sentähden pitää semmoisia kauan käymättömiä paikkoja visusti ennen niihin mentyä tutkittaman. Jos palava kynttilä, hiljalleen maata lähemmä laskettua, yhä palaa, niin ei ole pelkäämistä, vaan sammuisiko kynttilä, niin ei ole sisään menemistä, ennenkun paikka on puhtaalla vedellä, kalkkivedellä, palavilla oljilla, ruutilla eli muilla senlaisilla aineilla puhdistettu.
Usvasessa, sumusessa, vetisessä, saastaisessa ilmassa pitää varoin liikuttaman, liiatenki aamu ja iltakylmillä. Tautiaikoina on hyvä, ennen aamusilla ulos mentyä, juoda lämmitettyä maitoa, kaljaa eli olutta. Sillon pitää myös kaikki paikat hyvin siivoina ja puhtaina pidettämän, taikka etikalla valettaman ja tuoreella kuusenhavulla usein havutettaman. Muutamat kastelevat puhtaita pellavaisia riepuja etikalla ja ripustavat niitä kulkutautien aikana seinille ja orsille, joka onki hyvä ja hyödyllinen tapa. Waan etikan valeleminen kuumetuille kiville on yhtä mitätön kun katajahavun, kukkien, sokurin, pihan, tervan ja lakanki polttaminen, jotka pikemmin pahentavat, kun parantamat ilman.
Samati kun veteenki, taitaa ilmaan moninaisia saastasia aineita sekauta, vaikkei niitä ilmassa niin silmä selitä. Sairasten huoneessa on ilma sillä tavalla pian sairasten ruumiin höyrystä ja muista aineista täytyvä, ja tulee sangen vaaralliseksi tervetten hengittää. Sentähden on peräti tarpeellinen asia, saada ilma senlaisissa huoneissa raittiimmaksi ja puhtaammaksi, joka tapahtuu niiden usiammin lämmittämällä, akkunain eli henkiluukuin ja ovien aukasemilla, liiatenki ennenkun terveet sairaita lähestyvät.
Satuja.
1. Jänikset ja Sammakot.
Jänikset kaikilta vainottuna päättivät kerrassa kaiken surkeutensa ja kärsimisensä lopettaa sillä, että nimipuuttoon hukuttaisivatse veteen. Sillä tuumalla lähtivät keräjäpaikasta laukkaamaan lähelliseen lampeen. Waan kun tulivat ruohostoon lammenrannalla säikähtyivät tätä äkkinäistä juoksua ruohostossa elelevät sammakot ja pakenivat veteen. Silloin seisottu jänisten päämies ja sano toisille: "pidättäkää, toverini, ompa muitaki onnettomia, emme yksin; niin mintäpä yksin hukuttauisimma."
Toisten osallisuus tekee onnettomuudenki kärsittävämmäksi.
2. Pukki ja Kettu.
Pukki ja kettu olivat kumpanenki syvään kuoppaan pudonneet, josta eivät voineet ylös päästä. Waan viimmen kettu, aina viekas ja kavala, keksi seuraavan neuen. Sano pukille: "jo nyt tiedän, kuinka ylös pääsemmä." "Kuinka?" kysy pukki. "Niin, vastasi kettu, että kohoat takajaloillasi pistöön kuopanlaitoa vasten, minä nousen sarvillesi, hyppään siitä ylös ja sitte vedän sinunki jälkeeni." Pukki ihastui sen neuon kuultua ja teki, kun kettu oli pyytänyt. Waan kettu itse ylös päästyä ei ollenkan huolinut pukista, irvisteli vaan kun toinen häntä petoksesta soimasi ja sano: "jos sinulla, pukki raukka, olisi mieltä, kun parta, niin semmoiseen kuoppaan et olisi joutunutkana."
Hulluilla herrat kyntävät.