Lyhyt kertomus Suomenkielisistä sanomalehista.
Wuosina 1776 toimitettiin ensikerran Suomenkielisiä tietosanomia, niin että puoli arkkia kahesti kuukauessa ilmistyi; siis kaikkiaan vuoessa 24 lähteä. Ken sitä lie toimittanut emme varmmaan tiiä, taisi moan olla Gabr. Porthan. Täyellinen vuosikerta löytyy Aleksanderin Opiston (Universitet) Kirjastossa; sinne lahjotettu Turun tulipalon jälkeen. Sen vuoen kerällä herkesi lehtikin ilmauntumasta.
Wasta muoen 1820 tienoilla heräsi uusi elämä Suomessa omaa kieltä harjottamaan ja puhistamaan. Sinä vuonna Turun Opiston Apulainen Yleisessä kansoin Tarussa (Allm. Werldshist.), Reinhold v. Becker alko antoa Turun Wiikkosanomia. Koko kansakunta kohtasi tätä ilmettä suurella riemulla ja mielisuosiolla. Mutta Herra v. B. nouatti näissä Sanomissa enimmiten Ylimoan kieltä, jota siihen aikaan tuskin kirjoissa oli tavattu, ja jossa siis suuri osa kansaa oli äkkinäinen. "Tuostapa kapinat kauhiat karttui". Nyt sekä suusanalla että kirjallisesti ja julkisesti viha- nuolia ammuttiin Toimittajaan, millon sieltä millon teältä. Mut tämä jalo mies astui meärätyn tiensä vapisemata, poikkeamata; ja ne vanhat jäykistyneet kirjakielen kahleet, jotka pitivät Ylimoan puheenpartta orjuuessa, taittuivat. Sitä ennen oli tosin jo muutama kirjanen yläkielellä painettuna, e.m. Gottlundin toimella; voan hyö eivät vaikuttaneet niin väkevästi kun nämät Sanomat, jotka yhtäkkiä levesivät moahan. — Puolen arkin lehti tuli viikossa. Ensimmäistä lehteä seurasi Suomenkielinen moankartta Euroopan yli puulle piirretty. Kahen vuoen peästä heitti Herra Opiston Apulainen Sanomien toimituksen toisille. Tästä ajasta hyö huononivat huononemistaan, siksikun niien v. 1831 täytyi tauota ottajien puutteessa. Wiimmeset kuusi ajastajat oli Pappi Boijer Toimittajana (Lue, Turun Wiikkosanomien viimenen lehti v. 1831).
Wuosina 1829 läksi Suomen pohjasimmasta kirjapajasta Oulun viikkosanomia, joita Oulun Koulunopettaja S.W. Appelgren lateli, esinnä Koulunopettajan P. Ticklénin avulla. Aivan puhtaat, etenni kielestään. Puolen arkin lehti annettiin viikossa. Tultuansa kuusi vuosikertaa sanomat vaikenivat vuoen 1834 kanssa. Toas 1836 peäsivät eloon Appelgrenin toimella, ja vielä se niitä tänäki vuonna toimitteloo.
Wuonna 1833 tuli Wiipurissa ilmiin Sanan Saattaja Wiipurista, toimitettu enimmiten Wiisausopin Tohtorilta (Filos. Dokt.), nimi-kirkkoherra Wireniukselta. Tämä Sanan Saattaja, jolla oli melkee arvo, kesti vuoteen 1836, jonka keralla se loppui. Syy taukoomiseen oli että Peätoimittaja sai Kirkkoherran viran Uuessa kirkossa, ja toisia toimittajia ei astunut esiin. Puolen arkin lehti painettiin viikottain.
Hengellisiä Sanomia ruvettiin toimittamaan v. 1836 Helsingin kaupunnissa. Peätoimittaja on nimi-kirkkoherra, Nurmijärven Kappalainen Bergh. Lehti, puolen arkin kokoinen, annetaan viikossa, Wielä tänäki vuonna.
Tämän Mehiläisen toimitus alotettiin ikiin v. 1836 Medicinan Tohtorilta, Moakunnan Leäkäriltä, Elias Lönnrootilta. Tosiaan sangen syvä ja rikas lentolehti. Toinen arkki tarjoo yläkansansan omasta mielestä lähteneitä mielen-ilmeitä, toinen toas toimittaa yleisen moaliman Tarun (Allm. Werlds-Hist.) tahi Historian lyhyellä, terävällä kielellä. Tänä vuonna Lönnrot, matkaeleva itäpuolella rajaa, on autettu, semminki tarullisessa osassa, Kirkkoherralta, Petter Tickléniltä.
Kolme meiänkielistä Sanomalehteä siis tänä vuonna leviävät: Oulun Wiikko-Sanomia, Hengellisiä Sanomia ja tämä Mehiläinen. Höystykööt ja sytyttäkööt rakkautta kaikkeen toteen ja Syntymoahamme!
R. Tiilonen.
Mielen muutos.