Raketten erityistä syntyä ei vielä tarkon tuta. Arvelua myöten ne ilmassa esinnä olivat lunta, joka siellä vaikuttavan liekkeen voimalla liittyi kiintiämpiin palliloihin, niin rakehina alasputoava. Waikka rakeet päältänähden ovatki jääpalasia, niin niillä kuitenki on sisusta luminen. Merkillinen asia on, ettei talvisaikana ja keväillä ni konsa raehdi, eikä myös öilläkän. Usiammasti on raketten sataessa myrskytuuli ja ukonilma. Oppineet ovat koetelleet liekkeen voimalla tavallisista vesipisaroista rakeita kuvailla ja ovat saaneetki. Rakeita ilmasta toisinaan putoaa tuuman paksusta ja vielä sitäi suurempia. On niitä jollonkullon satanut naulanki painosta rakeita. Semmoisia ei kyllä touvot ja hedelmät kiitä, jopa pienemmistäki saadaan usein isot vahingot. Siitä meidän ei kuitenkan tule epäillä, ettei olisi luoja jotai hyvää meille rakehillaki tarkottanut, maik'emme niin sitä vielä käsitä'känä.
Kasteesta ja Härmästä.
Tavallisesti luullaan yökasteen ilmasta lankeaman ja miksi kyllä ei voisiki ilmassa häälyviä vesihöyryjä kasvannoille maassa laskeuta. Epailemätön asia on kuitenki enimmän kasteen maasta ja juuri itsistä kasvannoista lähtevän. Se tapahtuu seuraavalla tavalla: yöllä haalistu eli valjustuu ilma ylempätä, vaan itsessä maapinnassa ja sen kasvannoista säilyy lämme kauemmin. Ne niistä lähtevät höyryt kyllä luontoansa seuraten kohoaisivat ilmaan, vaan tuskin erittyänsä maasta muuttuvat vilulta kohdattuna vedeksi ja pysähtyvät eli jo vähä ylemmäksiki nostua jälle laskeutuvat kasvantojen lehdille, joissa se ei ainoasti päällyspuolella, vaan maahuolellaki tavataan kasteena. Jos kumoat ammeen eli muun semmoisen astian jollekulle paikalle yöksi, ettei ilmasta ni mitä sen alle pääse, niin aamulla jälkeen kuitenki tapaat sen alaset ruohot eli muut kasvannot tavallisessa yökasteessa. Usein tulee kasteelle hajunsa, makunsa ja näkönsäki erityisistä vieraista aineista, jotka höyryn kera maasta nousivat. Niin esimerk. on kaste paikon suolalle maistuva, semmoisissa paikoissa nimittäin, joissa itte maaki on suolansekanen. Sateen jälkeen on kastetta aina runsaammalta, olkoon muuten, jos kuinka poutasää. Sitä vaston on pitkällisten poutain perästä, kaikkein kasvantojen maassa kuivettua, kasteki vähempi. Kuivissa erämaissa, joissa harvon sataa, kastetta ei ni nähdä luonenkan, jos ei mitä mereltä sattuisi ajaumaan. Ne moninaiset, ihanankoriat haamut, jotka aamuisilla, päivän yletessä, kastepisaroita kaunistelevat, tulevat päivänkajeesta kastepisaran ymmyrkäistä pintaa vasten. Kuinka viisaasti kuitenki eikö ole kastettaki luoja maansa kasvantojen virvotteeksi ja menestymiseksi asettanut.
Härmä eli kuura, joka kasteen siasta vilusäällä maan ja kasvannot peittää, ei ole kun hyytynyt kaste. Maasta ja kasvannoista lähtevä höyry, ennen pisaroiksi juostuahan, kylmäntyy hienoiksi jääneulasiksi, jotka toisihinsa määrätyillä kulmilla ja rajoilla yhdistyen, kuvaavat monituisia, somanäkösiä muodostumisia. Huude, joka muutamina talvina puut paksummaltaki metsissä peittää, on samaa laatua, kun härmäki, sillä vaan erotettu, että nousee korkiammalle ja asettuu puihin.
Ukkosesta.
Ukkonen eli toisella nimellä Pitkänen on kieltämättäki komeimpain, ehkä keralla hirvittävienki luonnon vaikutusten sekaan luettava. Leimaus, jyrinä, myrsky ja rankkasade kaimaavat sitä tavallisesti ja täyttävät mielemme hämmästyksellä sekä nöyryydellä suuren luonnon Herran edessä. Kera monituisten muiden luonnonvaikutusten oli ukkosenki syy ja laatu esiläisillemme outo, tuntematon. Luultiin erinäisen haltian eli jumalan pilvissä asuvan, jonka hirviä ääni eli muu ryske ukkonen olisi ja niin luulevat vieläki pimiämieliset kansat jummaliensa vihoissa sillä tavoin pilvissä tölmäelevän. Kuni monesta muusta ennen käsittämättömästä luonnon ihmeestä, on jo ukkosenki syystä, laadusta ja olennosta tarkempi tieto keksitty. Lieke eli se ilmassa sikiävä liekitsemä on pääasia ukkosen ilmautumisessa. Tämän asian esinnä sekä keksi, että oikein selitti mainio Frankliini[8] Pohjasamerikassa samoina aikoina, kun Saksalainen oppinut Winkleeri myös sitä asiata tutki. Monella rohkeimmalla, erittäinki Franskan maan Oppineilta tehdyllä kokeella näiden miesten keksinnöt paremmin vahvistettiin, jottei jäänyt asiasta pienintäkän epäillyksen siaa. Osaavasti laitetuilla lieke'tahvoilla pian jälkeen kuvaeltiin kaikki ukonilman tavalliset kummat, niin jyrinä, kun leimaus, joka vielä saatiin niinki voimalliseksi, että varsinaisen ukkosen tavalla sytytti kohtaavia, palavia aineita ja kerrassaan kuoletti eläviäki. Kuki tieto on itsestänsäki hyvä ja Jumalan ylistystä ihmisissä vaikuttava, mutta keksimä ukonilman laadusta tuli vielä senki kautta hyödyttäväksi, kukali opittiin lieke'voimaa pilvistä maahan johdattamaan, ettei tiellänsä enää saanutkan vahinkoja tehdä, huoneita ja muita rakennuksia särkeä ja ihmisiä kuoliaksi lyödä.
Jo monestiki mainitun liekkeen eräsin laatu on, luoksensa vetää muutamia aineita, toisia pois luotansa työnneksellä, leimahdella, ilmi saada tuli eli valkia, sulata ja tuhata mitaleja. Helposti lentää se läpi muutamien ainetten, vaan läpi erästen toisten, kulkee se työläästi tahi ei ollenkan. Edellisiä siitä syystä sanotaan lieke'johdattajiiksi, jälkimmäisiä lieketukkioiksi. Johdattajia ovat muita aineita nimittämättä, vesi, maa, vaski, ja kaikki muut mitalit; tukkioita ilma, lasi, pihka ynnä muita. Ylhällä ilmassa alinomaa itsestään syntyy ja löytyy väkipaljolta liekettä, vaikkemme vielä tiedä'kän, millä lailla se varsin tapahtuu. Ylhäsemmissä ilman äärissä sitä aina asuu paljo runsaammalta, kun alhasemmissa, joista maa ja muut maassa löytyvät johdattajat sen jälle pian luoksensa vetävät, hävittävät. Ukkosenki käymättä on lieke ilmassa vaikuttava pilvien sekä kuvaannan, että yllä pidännän, kuin myöski lumen, rakehien, ja muiden sade'ainetten siitännän.
Ukkosen leimaus ei ole muu, kun väkevä liekkeen sakene, jonka synnynnästä meillä ei kuitenkan vielä ole varmaa tietoa. Arvellaan sitä kyllä siitä tulevan, että olisivat erähät pilvet täytetyt liekkeellä, toiset tyhjiä. Niin toisten toisiansa lähestyessä purkaisivat edelliset ainettansa näihin jälkimmäisiin ja siitä liekesäkenen yhdestä pilvestä toiseen välähteessä tulisi leimaus. Waan kun ei taitaisikan kaikkea ylellistä' liekettänsä yhdellä kerralla pilvi purkaa, niin täytyisi sen monella uudistamisella tapahtua, siksi että lieke joutuisi tasajakoon niin yhdistyvien pilvien välillä taikka sattuva sade sen pilvistä alas maahan johdattaisi. Kuitenki kohtaavat erinäiset vasteet tätäki selityslaatua ja eräs mainio luonnontutkia päättääki koko leimauksen ei muusta tulevan, kun siitä, että joku runsaampi liekkeen paljous äkisti purkauu ja katoo.
[8] Sama mies, jonka käsialaa meillä on jo suomeksiki kauniisti käätty, monta hyvää neuoa käsittämä kirjanen: Rikkauden Avain ja Onnen Ohjat.
(Lisää toiste).