9. Syöpi toukat senki kielen, jok' ei puhu polvenahan, selvitä sinä ikänä, kuulu kullan valkiana.

Wedetään kielailta puheliailta niitä vasten, jotka soimaavat heitä paljo puhumasta.

MEHILÄINEN W. 1837.

Lokakuulta.

Wanhoja Lauluja.

Kauan malkio makasin,
Wiikon utra uinuelin,
Nokisilla nuotioilla,
Hiilisillä hiertimiltä;
Nousen pois nokinen poika
Nokisilta nuotioilta,
Hiilisiltä hiertimiltä,
Syli syttä hartioilla,
Waaksa varrelta nokea.

En tieä Polonen poika
Polosiksi päivikseni —
Illalla isäni kuoli,
Aamulla talo hävisi,
Jäini, kun jäniksen poika,
Jäälle jääkällehtämähän,
Suolle soikellehtamahan,
Palolle papattamahan.
Parahiks' on paita pantu
Lapselle isättömälle,
Pojalle emottomalle,
Marsin vanhemmattomalle.