En tieä Polonen poika
Polosiksi päivikseni,
Kunne luomme luotu poika,
Kunne aivottu ajamme;
Joutaisi jokii sulata,
Saisin verkkoni vesille —
Ei ole verkosta veroa,
Werkko viety vierahalle.
4.
Mipä tässä millitsekse,
Kuka tässä kummitsekse;
Kun ei kanna suo varista,
Suo varista, maa jänistä,
Pelto pieniä kanoja,
Nurmi nuorta morsianta!
Mipä tässä millitsekse,
Kupa tässä kummitsekse;
Kun ei maito mahosta joua,
Piimä pitkähäntäsestä!
Jo olen orrelle osattu,
Palasetta partahalle;
Harvoin näiss' on hauit käyty,
(Harvoin hauki vierahina)
Siika ei sinä ikänä,
Lohen poik' ei polvenahan;
Harvon on kuultu kuikan ääni,
Harvon kaakkurin kakatus.
Jälkimaine. l:ssä. malkio, utra, mähäosanen, onneton, vaivanen, raukka edl.; uinuelin, pidin unta; nuotio, kahden päällitysten pannun hongan välissä palava tuli metsäsillä yösioilla. — 3:ssa. luomme, ajamme, luon itseni, ajan itseni. — 4:ssä. villitsekse, milläkän tavalla elää, voipi olla; kummitsekse, kullakan tavalla tulee aikaan (kumminkan elaä).
Pohjanmaan Surkeudesta.
[Talonpojalta Benjami Seppäseltä, joka asuu Kiannalla Ruhtinansalmen ja Pispajärven kyläin välillä, v. 1833 kirjotettu, ansionsa vuoksi kyllä präntättävä. D. on pidetty, koska meikäläiset juhlallisimmissa puheissaan sen mielellään antavat kuulua ja alkukirjotuksessa, jonka Kiannan Lukkari Eerikki Bisi oli Seppäsen suusta paperille saanut, sama d oli luettava.]
Nyt on Suomea suruista
Julkinen Jumalan vitsa,
Kova aika kohdainuinna,
Kahden aivan ankarimman
Waivan alle vaatinunna: 5
Yksi tauti tappavainen,
Toinen nälkä näännyttävä.
Josta laulan laulun pienen,
Aivan surkean sanelen,
Yli maissa muisteltavan. 10
Kuinka taitanen todella
Minä suuren surkeuden,
Ilmoittaa asian suuren,
Laulun lailla toimitella,
Ruveta runon tapahan 15
Sanoja sovittamahan,
Joka en sanoja saata
Pannakaan paperin päälle,
Enkä ollenkaan osoa
Panna kättä pännän päähän? 20
Totta laulan laatuistani,
Sanat suomeksi sovitan,
Niinkuin yksin ymmärtänen,
Opettamatta osannen.
Koska vuotta Woidellusta 25
Jo tuhat jälelle jääpy,
Ja yli sadan kahdeksan
Kolmekymmentä kulunut,
Wielä kolme kirjotettu
Päälle kolmenkymmenenki, 30
Sillon alko aika kallis,
Taudit aivan ankarimmat,
Kovat koko Suomenmaassa,
Raskahimmasti rajuta:
Monet taudit muuttuvaiset, 35
Lavantauti laatuinensa,
Kulkeva kova Koleri,
Punatauti tarttuvainen,
Jotka monta maanpovehen
Kaasit kyllä kymmeniä, 40
Tuhansia turpehesen;
Saatit aivan surkiasti
Monta lasta vanhemmista
Orvoksi, isättömäksi,
Monta vanhaa varatointa 45
Turvasta tuettomaksi.