v. 35—41. Kolera ei Suomessa ollenkan näyttänytse, kun ainoastaan valtamaatien seuduilla Pietarista Turkuun saati, juuri nimeksi muutamissa Hämeen kylissä ylempänä. Waan Pohjanmaalla olivat vielä Kolerataki kuolettavammat Lavantauti ja Punatauti liikkeellä. Paikka paikoin kaasivat joka viidennen eli kuudennen hengen, niin kuin Sotkamossa ja Paltamossa. Wähän lauhkiampia olivat Hyrynsalmessa ja Kiannolla, ei kuitenkan niin, ettei olisi sielläki ollut surkeutta jäämään asti. Niin esimerk. Tormuan talosta Kiannolta, ei kaukana Seppäsen paikalta, kuolivat toinen toisensa perästä koko talon väki, 10 elikkö 11 henkeä, ettei jäänyt, kun muuan pieni lapsi jälille.
v. 50. vuonna 1832 ei monessaki kohti saatu mitä riihessä käyttää. Jonka tähden tuli suuri nälkä maahan, että ilman ulkoavutta kyllä olisiki muutamin paikoin nälkään kuoltu.
v. 65. Moniki näljältä ahdistettu lähti perehinensä talosta, usiammat Wenäjän Karjalaan, toiset omaan maahan, Savoon, Hämeeseen ja muualle.
Jotta yhdestä katovuodesta niin suuri hätä lovesi näille seuduin, taitaa monestasi näyttää kummaksi. Syy siihen oli, että edellisetki vuodet olivat vähän niukemmat ja ettei täällä vielä ole oikein totuttu (jos konsa totuttanee) hyvinä vuosina kehnompain varoja säästämään. Ne harvat, jotka sen ovat tehneet, niillä kyllä aina on kokenut olla'ki eloa, vaikka usiampaaki katovuotta on jäletysten ollut. Waan enimmät ovat antaneet vuoden tuoda, vuoden viedä, vuoden toisen toiviossa.
Yhteiset, jakamattomat metsät, maiden ja tilusten siitä seuraava arvottomuus (jonka tähden niitä usein myöskennelläänki ja vaihetellaan, kun hevosia muualla) ovat mielestämme suureksi osaksi syynä tämmöiseen huolettomuuteen.
Suomen Kielen Lausukoista.
Kuolan kaupungissa mennä talvena ollen ja Lappalaisia odottaen, joiden puhetta myöten piti tulla minua sieltä Suomen puolelle Inarijärven seuduille viemään, vaan eivät kyllä hopusti tulleet, kävi oloni siellä melkiän pitkäksi ja ika'väksi. Pian kylläytyneenä Wenäjän kieleen, jonka oppimalla esinnä toivoin ajan joutusammasti kuluvan, mietin jokai toista huvempata askaroimista, niin viimmen päätymä Suomen Lausukkain käsiksi, joista kyllä jo ennenki olin monasti sinne tänne ajatellut, ehkei suuresti mitänä paperilla näkyvätä saanut. Waan koska onki yhden ikävä sitä laatua, että usein ikävyttää ja rasittaa toisiaki, niin jo edeltä varaten pyydän anteeksi lukiolta, kun tällä, ja kentiesi jos vielä toisellaki kuulla tulen heille entistäniki ikämämmäksi. Ilmanki ovat kieleen koskevat kirjotukset semmoisia, joita harvat rakastavat lukea. Mutta toisella mielellä ovat ne kuitenki tarpeellisia ja niin verrattavat maaruokkoon, joka myös kyllä on vaivaloinen, vaan jota ilman maa ei kanna suotuja hedelmiä. Suomenkielisten Lausukkain opissa on päämaalimme selvimmällä ja lyhimmallä tamalla saada kaikki ohjot niin osotetuksi, ettei jäisi yhtänä Lausukkasanaa, jota ei ulkokielinenki helposti osaisi käyttää. Sen ohessa olemma ahkeroinneet saada kaikki Lausukat yhteistä lakia seuraamaan, kosk'ei löydykän niissä semmoisia erotuksia toinen toisensa rinnalla, kun esimerkiksi Latinalaisissa Praes. amo. amas, emo, emis; Perf. amavi, emi,; Fut. amabo, emam edl. Emme kuitenkaan pidä sopimattomana, usiampiaki käytelmiä (Conjugationes) Suomen Lausukkasanoille, vaan ainaki pitäisi samassa niiden synty ja suku toinen toisensa kera selvitettämän. Sitä työtä olemma seuraavissa lehtilöissä yrittelevät, hymin jo alkaessaki sen tieten, että ei ole'kan yrityksemme kaikille otollinen, vielä vähemmin täydellinen. Waan kun nähtäisi itse perustuski kelpaavaksi, jo tuosta sitte aikaa voittain saattaisi syntyä parempiki ja täydellisempi rakennus.
* * * * *
§. 1. Kerroimma mennämuoden Maaliskuun Osassa sanain kolmeen pääosaan jakauman eli olevan Nimukoita, Lausukoita, Mäliköitä. Lausukoita olivat kaikki sanat, joilla taisi toista käskeä, taikka jotai tapähtumata menneestä, nykysestä eli tulevasta ajasta lausua. Niin esimerk. sanat nostaa, tulee, soi, sataa, mahtaa edl ovat Lausukoita, sillä kaikilla niillä taitaan toista käskeä siihen työhön, oloon eli tilaan, jota itsillä niillä sanoilla mietitään ja kaikilla voidaan jotai ajallista tapahtumata lausua. Käskevällä tavalla sanot: nosta', tule', soi', sada', mahda' ja lausuvalla tavalla nostaa, tulee, soi, sataa, mahtaa nykysessä eli tulevassa ajassa, vaan menneessä: on nostanu, tullu, soinu, satanu, mahtanu. Sanoja: minä, itse, meri, lauta, väärä, korkia, ei sovi ollenkan sillä tavalla käyttää, kun eivät ole'kan Lausukoita, vaan Nimukoita. Samate myös sanoja: jo, eli, asti, kohta, että, toki ei sovi Lausukkain tavalla käyttää s.t.s. jotai niillä käskeä eli tapahtuvan tahi tapahtuneen lausua, sillä ne kaikki ovat Wäliköitä.
§. 2. Ehkä ylehensä semmoisia, kun vasta sanomasta pääsimmä, ei kaikki Lausukat kuitenkan ole yhtä Muotoa, vaan jakauvat kahteen eri Muoton (Formae). Toisilla lausutaan jotai tehtävän, toisilla jotai tehtäväksi suattavan ja sitä myöten on Lausukoilla seuraavat kaksi Muotoa: Tehtävä Muoto (F. Activa), Saattava Muoto (F. Passiva) Edellistä Muotoa, ovat sanat: nostaa, soutaa, arvaa, jälkistä: nostetaan, soudetaan, arvataan.