Kukkasia kaunosia kullalleni kannan,
Istun taasen vierehen ja sitte suuta annan.
Jos on kultani ikävä, käy' kirja pappilasta,
Lähetähän Pohjan maalle poies Karjalasta.
Siell' on aika ilonen, vaikk' ompi järvet jäässä
Siellä kultani kävelet sä korkia hattu päässä.
Leena.
Ilossani laulelen ma, vaikk' on suruvirsi.
Kultani syän on kylmempi, kun jäinen seinähirsi.
Mikä lie mun kullalleni tehnyt uuen mielen,
Muien kanssa kävelee ja istuu muien viereen.
Syämeni on surunen ja pääni alas painuu,
Kun tuo oma kultaseni muien tykö taipuu.
Sepä minun syämessäni käkösenä kukkuu,
Kun mun oma kultaseni muien viereen nukkuu.
Ilta tulee, pienet linnut laulamasta lakaa,
Minä itken, kultaseni muien kanssa makaa.
Kuuleppas sa kultaseni, kysyn tuota vielä,
Kukapa sun eksyttiki rakkauen tiellä? —