Juho kulki joutusasti,
Halusesti hauan luoksi;
Sitte sinne tultuansa,
Kuopalle kulettuansa, 105
Selin seisoi kuopan suulla,
Otti koiran koivistansa,
Kaappasi käpälistänsä,
Että runtata rumasti
Halli hautahan syvähän. 110
Waan oil koipi kiini käynyt,
Kynsi takkihin tavannut,
Joka kohta keikautti,
Wäistön kuoppahan kumautti,
Nurin niskan nuljautti. 115
Sinne nyt katala kaatui
Aivan pitkälle pituutta,
Koira päälle pätkähtäpi,
Waikk' oil eillä ensin mennyt.
Siellä huuti huikiasti, 120
Parkui äänellä pahalla,
Pyörryksissä pöikkäröien.
Aina outti auttajoa,
Kuopasta kohottajaa,
Waan ei arvannut apuun 125
Sinne kulkia kukana,
Eikä tietty ensinkänä,
Minne oil Juho joutununna,
Wäistö vanha vaipununna.
Akka arveli kotona, 130
Walitteli vaimo raukka:
"Mikä lie tullut mies paralle!
Kuka kurjalle ukolle!
Kun ei jouvu jo kotihin;
Tääll' ois töitä tehtäviä, 135
Aivan paljo askareita,
Ei ole puuta, ei pärettä,
Eikä suurin syötäveä."
Kosk' oil viimen virkistynnä,
Wäistö vähän valpastunna,
Kohta tuossa tuumoapi, 140
Aivossansa arvelepi:
"Woipas saakelin satua!
Mit' on tullunna minulle,
Kun on niska niukahtanna,
Ruumis kaikki runneltunna, 145
Aivot päässäni pahasti
Tällä lailla tärskähtännä;
Tuskin tulloon minusta
Mielen miestä millonkana."
Tuli sitte toinen tuuma, 150
Johtui mielehen Juholle,
Miten päästä päälle hauan,
Kuten kuopan paltehille.
Sai tok' lauan laian päältä
Wiimen raavasta rapuiksi, 155
Jota myöten jouvuttiinsa,
Ylös hauasta hamusi,
Neljin kontan kulkemalla.
Koki sitte kotiansa
Wäistö mennä vänttyröiä, 160
Waikk' oil vaiva varsin vahva,
Ruumis kaikki runneltuna,
Päälaki pahoin pakotti.
Jopa sitte viimein joutui,
Pistiinsä kotipihalle, 165
Siitä lyöntiinsä tupahan.
Täällä akka ärjäsepi,
Rinkasepi Riitta Liisa:
"Miss' olet viikon viipynynnä,
Kauan ollunna katala? 170
Kukatiesi kulkenunna
Ympäri ylet kyliä,
Wiinan viljassa eläen?"
Tähän Wäistö vastoapi,
Ähkäsepi äänellänsä: 175
"Ele huua, hertta kulta!
Ilmanki jo itkettäpi,
Harmittapi haikiasti,
Kun olen kuopassa kojunnut,
Hauassa keralla Hallin, 180
Koiran kanssa kaiken yötä."
Sitte haastoi harmissahan
Akalle asian kaiken,
Kuink' oil lähtenyt kotihin
Koiran kanssa kulkemahan, 190
Kuink' oil kuoppahan puonnut,
Kalkki ruumis runneltuna,
Kallo katketa kaheksi.
Wielä virkko vaimollensa:
"Kuules kulta akkaseni! 190
Saata sauna lämpimäksi,
Jossa hauot hartioni,
Kanssa kaikki ruumihini."
Tähän akka arvelepi,
Waimo vastasi samassa: 195
"Jo olen jotaki kuullut,
Täm' on kumma kuulematta,
Näkemättä näihin asti."
Sitte akka ahkerasti,
Riitta Liisa liukkahasti, 200
Saattoi saunan lämpimäksi,
Hautoi siellä hartahasti,
Uutterasti ukkoansa,
Sekä hautoi, jotta hieroi.
Tok' tuo siitä selventiinsä, 205
Sekä eistiinsä elohon,
Waikk' ei töitä toimitellut,
Ei ajellut askareita,
Päähän päivien monien,
Wielä viikonkaan perästä. 210