Riitta.
Minä sanon satuja ja puhun järki totta;
Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minun ottaa.
Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut,
Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut.
Mitä pitäis tekemän mun noiden poikiin kanssa;
Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa.
Suru oli illalla ja se on sama nytkin,
Muut ne makas kultansa kanssa, minä aina yksin.
Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee;
Jopa minä murehestani jonkun tempun tiennen.
Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti,
Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti.
Leena.
Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä;
Eipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä.
Minä itse, minun kulta, punakka ja kaunis;
Koht' on sukat kuottuna ja paitakangas valmis.