Sepä minun syämeeni surun suuren tuopi,
Kun tuo minun kultaseni paljo viinaa juopi.
Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita:
Jopa vaanki välillämme ero tulla taitaa.
Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään,
Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää.
Heta.
Minun kultani valkia on, on kun lumen valo,
Parempi on mielestäni, kun paras Suomen talo.
Walkia on kultani, valkia kun vaate,
Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maateen.
Kuulepas sa kultaseni, tahotko minun ottaa,
Niin saat maata ensiyönä vieressäni kohta.
Sinäpä olet poika parka syämeni saanut,
Waikk' et ole vielä kyllä vieressäni maannut.
Sinusta ja minustapa lintusetki laulaa,
Ääni kuuluu kukkuloilla, kankahilla kaikaa.
Kun nyt tarkon tietäisin, ett' olet oma kulta,
Eipä meitä erottaisi muu kun ruskomulta.