Emmä tuota surisi, ett' oisi matka pitkä,
Eikä minua estäisi, ei lumet, eikä mitkään.
Tulisin ma kultani luoksi, kavahtaisin kaulaan
Palavalla syämellä, niinkuin tuli taulaan.
Kaisa.
Mikä lie mun kullallani, itkusilmin istuu,
Wesi vuotaa poskille ja kyynelet ne tippuu.
Nukuttaako, torkuttaako, uniko sinua vaivaa?
Saat sä tulla lauantaina illan tullen naimaan.
Tule yksin hiljalleen, jott' ei kukaan kuule,
Jott' ei kukaan tietä saa ja pahaa meistä luule.
Heitä poies liivisi ja laske hattu naulaan,
Hyv' on sitte ollaksemme, lyöä käsi kaulaan.
Taava.
Eipä minun syämeni surullinen oisi,
Jospa minun kultaseni parelampi oisi.
Wiisi vuotta olen minä kullallani maannut,
En ole vielä äyriäkään kullaltani saanut.