Syämesi oli kuni palava tuli;
Kukas sen nyt kylmäksi tulevan luuli!
Enkä minä itselleni näin luullu käyvän;
Ikäväni kestää kuolemapäivään.
Toivoni on rauennut, mennyt juur tyhjään,
Ei ole enää mulla ilopäivää yhtään.
Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla,
Lentävä lintunen taivahan alla.
2.
Mieleheni muistuvat muinaiset ajat,
Isäni ja äitini ilotäyet majat.
Olin minä tytön taimi koria kun kukka,
Joka pojan päällen en katsonutkaan.
Koriana kävin minä eestä ja takaa,
Mieleni oli ilonen ja murehista vapaa.
Muistanpa vielä, kun marjassa käytiin,
Mansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin.
Linnut ne laulelivat metsien päällä,
Meistä he laulelivat siellä ja täällä.