Onnettomaksi olen minä luotu,
Eik' ole minulle ilopäivää suotu.
Turvoa ei ole siellä eikä täällä,
Enempi kun linnulla lentonsa päällä.
Maailma minua paljoki vaivaa,
Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.
Ystäväni on myös ynsiäksi tullut,
Kun hän on maalimalta juttuja kuullut.
Kukas sinun eksytti rakkauen tiellä? —
Tule, tule kertaksi luokseni vielä!
Muistatko muinen, kun karjassa käytiin,
Ahosilla asueltiin, leikkiä lyötiin?
Päivä se paisti ja pienet kukat loisti;
Kukatki ne ketosilla iloamme toisti.
Sinusta ja minustapa lintusetki laulo,
Ääni se kuulu ja helinä se kaiko.
Minä olin likan alku, siivo ja kainu,
Murehesta paljo en tietä'kään tainnu.
Sinä mua kutsuit morsioksesi,
Suloutta täynnä oli syämesi.