Tokko tohin, tokko toivon
Saneksella, saattanenko
Mahillesa mainihella,
Hyvät avut, ansiosa,
Tuska suuni tukkeaapi,
Itku silmäni sitoopi,
Pakko palauttaa syvämmen,
Suru salpoaa sanani,
Huoli äänen ällistääpi.
Maininnenko mainiosta,
Kuin oil kuulu Kuopiossa
Opilta, opetuksilta,
Sanoiltasa, saarnoiltasa,
Harras koulunhaltiana,
Opettaja oivallinen,
Oivallinen, onnellinen,
Uros uuras uupumaton,
Eillen muista muisteltava.
Kaupungissa kappalaissa
Wiran toimitti toella.
Sävyllinen säävyissäsä,
Sotapappina sovelias.
Rakastettu rahvaalta,
Jalomiesi jalkaväiltä,
Savon sotasankareilta;
Muistan muotoja ihanan,
Suusa, silmäsä suloiset,
Leppeen, lämpymän syvämmen.
Kesalaksiat kehuuvat
Näyttäin siintäsioasa;
Kerskaavat Kesalahella
Walveutuneesa valollen,
Karjalassa kasvaneesa,
Waloksi, valaistukseksi,
Kaunistukseks Karjalallen,
Ilomantsillen iloksi,
Hiippakunnan kunniaksi.
Kuin oil tarkka taioltasa,
Oliit tarkatkin tapasa,
Peri puhtaat puheesa;
Waati toisiltai totuutta.
Hän oil julma juomareillen,
Wainoi väärin vannojija,
Warsin vaarti varkaita,
Wallattomia vakuutti,
Sanapattoja paneli,
Torui toenpuutokselta,
Ylenkahto ylpeitä.
Kyseli kylänluvuissa,
Tiijusti joka tilassa,
Kellä käytös keskuuessa
Kävi käskyin Jumalan.
Seurais seuramme tapoja,
Lakiamme, laatujamme,
Niitä kiitti kinkereissä,
Piti parvessa paraassa,
Antoi arvoa enemmän.
Esivalloista esinnä
Wiisas maanki viljelijä
Esimerkit ensimmäiset
Antoi kaikissa avuissa,
Yllytti, ylösvalasi
Kansaveljii Karjalassa.
Waarin otti vaivaisista,
Köyhät ruokki kyökistäsä.
Huonot holhoi huoneinsa,
Otti orvot suojiinsa,
Avun leskillen levitti,
Puolti syyttömät poletut.
Hyvä turva tuttavillen,
Aina auttoi ystäviisä,
Auttoi avun ansanneita.
Otoissasa oivamiesi
Ehti vuonna vuotuisesa,
Yhä vilppeyttä vihaava.
Otti otot täyvelliset,
Saatavat joka savulta;
Missä talot miehelliset,
Kussa koit kohtalaiset,
Ei ne päässyt pitkän päällen,
Niitä jättännä jälellen.
Waan jos vanhat vaivaloiset,
Lesket leivän hankkijoina,
Lapsilauma saattamaton,
Antoi restit anteiksi,
Kuittikirjan kuittaili.
Avittain avuttomia
Antoi evääksi eloa,
Wielä viili leipäkyörän,
Pani paistia palaisen,
Myöski rokkia ropeen.
Sure Suomi suurta miestä,
Ilomantsiat isäänne,
Suku suuresti sureevi;
Toiset itkeevät isääsi,
Elämäns' esikuvoa,
Puolisoo poloinen leski
Tukeasa, turvoasa,
Kunnon kansakumpania.
Kansa kaikki Karjalassa
Mainioa mainihtoovat,
Murehella muisteloovat,
Surusuulla toimittaavat,
Saneleevat vuossatoja,
Tuhansia tunnustaavat,
Arvoasa, ansioosa
Kaihoavat kallaspäätä;
Itkevätpä Ingerissä,
Wielä hallatsee Wirokin.
J. F. L[agervall].
Lauluja
1.
Onneton olen minä oltuani,
Onneton tähän kylään tultuani.