Syystäpä nämät tulevat
Witsat ankarat ajaiset,
Saamma Herran sallimasta
Monet nähä nälkävuoet, 135
Katovuoet katkerimmat;
Wielä syttyvät soatki,
Monet kauhiat kapinat,
Esivaltojen välillä;
Tuimimmat tulipalotki, 140
Mainittavat maakylissä,
Kauhiammat kaupungissa.
Kukas saapi sanoa,
Kenen kieli kertonepi
Sitä synnin synkeyttä, 145
Raskahinta rangastusta,
Jonka viinan viljeliät
Ja sen kauppiaat kavalat
Kansan päälle kartuttavat,
Kun he juhlina jaloina, 150
Herran päivinä pyhinä,
Ajan kaiken kaupitsevat,
Myyvät sitä myrkkyänsä.
Kysyn vielä viimeiseksi,
Kuinkasta ovat sinulla 155
Aina kanssasi asiat
Wiinanmyyjä vietteliä!
Etkö tunne tunnossasi
Synniksi sitä tekoa,
Kun aina ajallisia 160
Himomielellä halajat,
Tavarata tarkottelet
Kirottua, katoavata?
Saatatko nämät sanoa
Siunatuiksi sillingeiksi, 165
Jotka nyt tilassa tässä
Olet kurja ottanunna,
Saanut sarkoilla pahoilla?
Nämät markat mahtanepi,
Pahoin sillingit sinulle, 170
Tuoa päälle penninkisi
Kirouksen katkerasti.
Näillä raukoilla rahoilla
Myyt sä oikian osasi
Saatanalle saalihiksi; 175
Tuhlaat tavalla tällä
Avarimmat armohetket,
Saastutat pyhimmän paikan
Synnin kanssa kauhiasti,
Sillä Siionin häväset, 180
Aivan parjoat pahasti.
Aina täällä jo ajassa
Kaiken onnesi kaotat,
Siirrät kauas siunauksen,
Ijankaikkisen ilosi. 185
Heitä poies herjat kaupat,
Hylkeä hyvällä mielen
Poies rakkaus rahanki;
Muista aina mielessäsi,
Mitä Mooses muistutteli, 190
Sekä ilmoitti Esaias,
Jutteli Jumalan miehet
Herran hengeltä hyvältä:
"Kuhun kaiken ilman alla
Saatan muistoni minäki, 195
Siin' olen minä samassa
Aina kanssanne asuva;
Sihen saatan suosioni
Siinä siunoan sinua."
Wielä itseki Isäntä, 200
Warasi Wapahtajamme
Juutalaisia jalosti
Jerusalmissa samassa.
"Niin on kerta kirjoitettu:
Minun on oma oleva 205
Tämä huone hengellinen;
Pitäis olla oikeutta
Runsahin rukoushuone,
Waan te teettä temppelini
Kaupallanne kauhiasti, 210
Teettä petojen pesäksi,
Asunpaikaksi pahinten,
Ryöväritten roukkioksi."
Ei siis pitäisi pilata,
Eikä syöstä synnin alle 215
Sitä paikkoa parasta,
Herran huonetta hyvimmän.
Siitä työstä tyhmimmästä
Paljo saarnaavat papitki,
Oikiat opettajamme, 220
Siitä esti Esivalta,
Kielsi armas Keisarimme,
Jalon neuosta Jumalan,
Paljo sakkoa panevi
Juomisesta juhlapäivän, 225
Kaksi viinan kaupinnasta.
Juhlapäivinä jaloina
Etsi sielusi etua;
Niinkun kaste kaunihisti
Aamulla alas tulepi, 230
Keot kaikki kastelepi,
Wihannoiksi virvoittapi,
Niin on suurra sunnuntaina,
Aina juhlina jaloina,
Herra armon antavainen, 235
Siunauksen Siionissa,
Waipunehet virvoittava,
Wielä särjetyt syämet.
Mielet murehen alaset,
Ilon kanssa kaunistava, 240
Jos ei itse estettäisi
Synnin suurella sumulla
Armon töitä alkavia.
Juhlapäivinä jaloina
Etsi sielusi etua; 245
Sitten toisessa tilassa
Ole aina arkioina
Elatustas' etsiväinen;
Saatpa oikian osasi,
Siviämmän siunauksen, 250
Aina Herralta hyvältä,
Joka soisi Suomessaki
Siiviäksi Siioninsa.
Jälkimaine. Tämä runo on talonpoika Benjami Seppäsen tekemä Kiannalta, saman miehen, jolta jo ennen on yksi runo präntätty tässä kirjassa (k. Lokakuulta v. 1837, Pohjanmaan surkeudesta). Waikk' ei kyllä Kiannalla niin kaupita'kaan pyhäpäivinä viinaa kirkon luona, ettei pahemmin kaupittaisi monella muulla kirkolla, niin tapahtui kuitenki mennä vuonna, että muutamata talonpoikaa semmoisesta kaupasta sakotettiin. Siitä lie Seppänen tullut kehoitetuksi tämän runonsa laittamaan, jonka ainaki luulisimma vaikuttavan enemmin, kun minkään muun sakon viinanmyöjän tykönä, joskohta ei ketänä erittäin nimitetä'kään. Muutamia paikkoja olemma jättäneet pois, erittäinki semmoisia paikkoja, joissa kertomalla sanottiin, mitä toisilla sanoilla jo ennen oli sanottu. On myös runolla pituutta ilmanki niitä.
Huolikaihos Karjalassa,
Kalevalan kankahilla.
Mikä pouke Borgoassa,
Melu merikaupungissa,
Suru Suomen rannikoilla?
Koskenkylä kyynäleissä,
Huoli Piispan huonehissa.
Mikä vaiva ja valitus,
Mikä mielet painostanna?
Huolenhuuvot kuulumiset,
Kaikki kasvot kastuneina,
Murhe muovot muuttanunna.
Suuri aine on surulle,
Syy on huolelle, hopulle,
Kuin on kuollunna, kaonnut,
Kaunis miesi kaatununna;
Pappein parvesta parain,
Paras Herranpaimenista,
Hurskain hurskasten seasta.
Kova kuolema kohannut,
Hyvätahtosen tavannut,
Hyväsuovan suoristanut;
Muoto muuttunna ihana,
Kasvo kaunis kalvettunna.
Hälytään Hämeenmaassa,
Huolentuska on Turussa,
Suru suurempi Savossa,
Kaihos kauhein Karjalassa,
Kuin on kallis kaatununna,
Waipununna mies vakainen,
MOLANDERI moinen miesi,
Moinen herra hengellinen.