Akan rukous kylväissaän.
(Muualta.)
Muuan akka sanoi kylväissään: "Anna, hyvä Jumala! jyvä jyvästä, kaksi kahesta."
Yöpäivällä.
(Puoli muualta.)
Muinon mustalainen palkkautu kyntämään päivänlaskuun asti. Mutta kuin työ pisti hänellen ikäväksi, niin sanoi tuskissaan: "ennen Ristus avita on yöpuolessa, ennenkuin päivä laskeksen." — Toinen, joka oli jonkun ajan muutamassa talossa kasakoinnut, sanoi: "rupes perk… talonpojalle kasakaksi; iltayöstä lähetään työhön, eikä koskaan ennen puoltayötä levolle."
Tarina.
(Muualta.)
Kylän läpi ratsastaissani alkoi hevoseni nilkuttaa toista etujalkaansa; kenkä oli irti, sentähden täydyin viivähtää kylässä, saada kenkä kiinnitetyksi. — Sepän luona viipyissäni kokountui miehiä, vaimoja ja lapsia ympärilleni, niiden seassa eräs kerjäläisukko, joka anoi jotain almua. Pajan edessä oli vesikuoppa, jossa vasta raudoitettuja vaunun rattaita jäähdytettiin ja se oli nyt pisipintana. Kukkaroani auastessa, siitä jotain kerjäläis-ukolle antaakseni, putosi samassa kultatukaatti ja vierähti kuoppaan, josta sitä ei enää löydetty. Tienoilla olevat surkuttelivat minua vahingostani, ukko vaan suu hymyssä lausui: "laivalla meren rannassa piti Kapteinin kerran maksaa jotakuta laivamiehelle, jossa tapauksessa hopia riksi putosi veteen. Sitä ei enää saatu ylös. Waan kala, joka samassa sattui uimaan lähellä sitä paikkaa nieli sen suuhunsa. Sama kala tarttui jälestäpäin onkeen muutamalle maanmiehelle, joka veronmaksoksensa oli suuressa rahantarpeessa. Ei siis mikään hukattu eli pudotettu ole samassa kadotettu. Se on huolenpitäjän käteen elikkä talteen annettu, joka kyllä osottaa sen tositarvitsialle." Wiisaasta puheestansa annoin ukolle enemmin, kun aioinkaan esinnä, enkä niin suuresti surrutkaan enää kuoppaan jäänyttä tukaattiani.
Indialaisten kuollonjuhla.