(Muualta.)
Indian maassa Aasiassa on tavallinen, että kuolleita ei haudata, vaan poltetaan rovioilla. Samalla roviolla polttaa moni leski itsensä elävänä kuolleen miesvainajansa ruumiin kanssa. Sillä se katsotaan heidän pakanallisen uskonsa jälkeen hyödylliseksi leskelle, että hän niin elävänä itsensä polttaa ja luullaan hänen sillä urhollisuudellansa sovittavan kaikki miesvainajansa synnit, jos olisivat olleet kuinka suuria. Itsensä sanotaan hänen tästä työstänsä tulevan paratiisiin ja siellä niin monta kertaa 35 miljuunaa vuotta riemussa elävän, kun hänellä on hiuskarvaa päässänsä. Mutta jos hän ei polta itsiänsä, jota laki ei välttämättömästi vaadi, niin on hänellä siitä koko elinaikuinen häpiä ja muu vastus. Ei siis ihme, että moniki leski tuliroviolla lopettaa päivänsä. Semmoisesta lesken itsensä polttamisesta kertoo muuan Euroopalainen, joka sattui paikalle näkemään, seuraavalla tavalla:
"Eilen illalla näin kauhistavaisen menon, koska muuan leski polttihen ynnä miesvainajansa ruumiin. Minä ohjattuna murhehuoneesen näin siellä kuolluen ruumiin laskettuna matolle. Leski istui hajalla hivuksin ruumiin luona. Sitte havattuansa Esivallan miehen, konttasi luoksi ja pyysi lupaa, saada polttaakseten miesvainajansa ruumiin kanssa.
"Niin pian kun Esivallan sallinta tähän hirviään menoon tuli ilmoitetuksi, nostivat sukulaiset ruumiin paariille ja kantovat ulos, leskenki päälle istuttua. Niin veivät määrättyyn paikkaansa. Tihkiältä seurasi rahvasta jälessä. Roviopino oli tehty kuivista puista ja osittain täytetty kerkiään syttyvillä aineilla. Se oli noin kahden kyynärän korkuinen, puolenkolmatta kyynärää päältä poikki, maassa kiini ja onsi sisältä. Ruumis pantiin pinolle ja leski pesi itsensä ei ulahtaalla olevassa lammissa. Hiukan aikaa oli hän niin menehtynyt, että sukulaiset täytyivät pidellä häntä käsissään.
"Jällen jaloilleen tointununna repäsi siekaleen vaatteistaan ja käärei kahdeksanvuotisen poikansa ympärille, jonka kautta pyhitti poikansa rovion sytyttäjäksi. Lähellä olevat miehet sekä vaimot lankesivat nyt maahan ja suutelivat hänen jalkojansa. Hän kehotti kaikkia vaimoja esimerkkiänsä noudattamaan, jos sattuisivat samaan tilaan. Nyt läheni poika palavalla tulisoitolla pinoa, sytytti sen ja kohta alko tuli leimuta vallan voimakkaasti. Leski astui myös lähemmäksi, kierti kolmasti pinoa ja heitteli sinne kainalossaan kannetusta astiasta pihkaa, sillä tulta paisuttaaksensa. Juoksi sitte iloten liekkien läpi ja istahti ruumiin viereen. Samassa oli hän liekiltä sulettu, jota katsojat kiihdyhtivät nakellen sinne hamppua ja muita sytteitä. Ihonki jo mustuttua paukutti hän vielä käsiänsä yhteen, siksi että viimein vaipuivat ja koko ruumis oli kun kekäle vihasten liekkien keskellä.
"Rahvas huusi ja ilotsi lakkaamatta, todistain ei vielä koskaan nähneensä jalompata ja järkähtämättömämpää vaimoa. Minä seisoin lähellä pinoa, vaimon kasvot olivat minuun päin. — En unhota tässä iässä sitä kaamiata näkyä. Se oli yli kaiken, mitä voidaan sanoa, kauhia ja hirmuinen. Alussa loisti vaimon katsannossa lempeys, sitte urostui hän ja kaljahti, sen perästä vallotti heikkous ja tuskantapanen uuvutus, mutta pinoa kiertäessään palausi entinen kylmä rohkeus.
"Woi hän olla noin 50 vuoden vanha, miesvainajansa oli elänyt 60 ajastaikaa. Kolme lasta jäi häneltä jälkeensä, yksi tytär 20 vuotinen ja kaksi poikaa, toinen 8, toinen 7 vuoden vanha."
Näitä lukiessamme emmekö ilolla tuntisi, mikä onnellisuus meillä eikö ole uskostamme jo tässäkin ajassa pakanauskoisten kansain rinnalla?
Ystävät.
(Muualta.)