Tuopa kokko kurja lintu
Näki mättähän merellä:
"Oisi tuossa tuores turve,
Jos tuohon pesäni laain."
Lentelevi, liitelevi,
Päähän polven laskeuvi,
Hiero heinästä pesänsä,
Kulon päästä kutkutteli;
Niin muni munia kuusi,
Kultamunan seitsemännen.
Hierelevi, hautelevi,
Päätä polven lämmittävi;
Siitä vanha Wäinämöinen
Tunsi polvensa palavan,
Jäsenensä lämpiävän.
Wavahutti polviansa,
Järkäytti jäseniänsä,
Munat vierähti vetehen,
Meren aaltohon ajaksen.
Sano vanha Wäinämöinen:
"Kokko rukka, kurja lintu!
Jo munat vetehen vieri.
Karskahti meren karihin."
Katselevi, kääntelevi,
Jo oli muuttunna munaset:
Munasen alanen puoli
Alaseksi Maaemäksi;
Munasen ylänen puoli
Yläseksi taivoseksi;
Mi munassa ruskiata,
Se päiväksi paistamahan;
Mi munassa valkiata,
Se kuuksi kumottamahan;
Mi muita munan muruja,
Ne tähiksi taivahalle.
Siitä meille päivä synty,
Siitä uusi kuu kumotti,
Sitä taisi taivas tulla.
Sekä mahto maa sietä,
Kokon kuuesta munasta,
Seitsemästä saalahasta.
Tällä runolla maailman alkuluomisesta on kyllä sekä jo präntätyitä, että vielä pränttäämättömiä toisintoja. Niin on toisilla kokon siasena hanhi, sotka eli haapana ja lauletaan kokon eli jonkun näistä muista munineen vaan kaksi eli kolme munaa. Taikka kertovat kokon Turjasta eli Lapista tulleen ja kullasta eli vaskesta pesänsä tehneen. Ja kun munat vierähtivät veteen ja särkyivät, sanotaan muutamissa toisinnoissa ne sitte joko Wäinämöisen eli itse munivan linnun sanalla, s.o. käskyllä, muuttuneen, kuni muuttuivat. Mikä näistä toisinnoista olisi toistansa parempi, sitä emme nyt rupia'kaan tutkimaan, vaan ilman kehotamma muita miettimään, jos eikö tällä tarinalla alkuluomisesta saattaisi olla jotain yhteyttä edellä mainitun Indialaisten luomistarinan kanssa. Tässä olisi se luomaton alkuolento erounnut vedeksi ja Wäinämöiseksi [Ehkä koko tässä luomistarinassa alkuansa ei lienekään Wäinämöisestä, vaan Wein emosesta (veden emosta) puhet ollut. Emoksi, emäksi, emoseksi nimitetään yhteisesti sitä, mistä kullaki aineella on ylläpitonsa, lujuutensa, vahvuutensa j.n.e. Ei Weinemosella siis tarvinne'kaan jotain erityistä naisjumalata vedestä ymmärtää, vaan yhteisesti veden ylläpitäjää, veden omituista voimaa eli juurta. Sana on selvää Suomea ja selvällä merkityksellä, vaan näyttää kun olisi likipitävän äänensä vuoksi tullut Wäinämöisen nimen kanssa sekaumaan.], ja ajatusta kuvaeltaisi kokolla. Samalla tavalla tulee sitte heidän, kun meidänki tarinassa munan yläpuolesta taivas, alapuolesta maa ja sisällyksestä, heillä ilma ja meri, meillä kuu ja aurinko. Mutta ehkä vielä suurempi ja merkillisempi yhteys on tällä meidän tarinalla Shippowaisten tarinan kanssa alkuluomisesta, jossa, niikun siitäki jo edellä mainimma, myös muistellaan, suuresta linnusta, jolla oli silmät tulesta j.n.e. Ikäskun kokko meidän tarinassa, tuli heidänki tavaton lintunsa merta koskemaan, josta sitte maa erosi vedestä. Jos tahtoisimma pitkittää näitä arveluita, niin kyllä saattaisimma muistuttaa siitäki, että kuudella kokon munalla meidän tarinassa miksei kuvailtu kuutta päivää, jona Jumala maan loi, ja seitsemännellä kultamunalla niitä seuraavata lepopäivää. Waan olkoon loppu kerrassaan arveluillemme.
* * * * *
Entisellä tavallansa toimitetaan MEHILÄISTÄ tulevanaki vuonna saatavaksi 3 ruplaan 45 kopeikkaan paperirahassa itsekustaki postikontuorista Suomessa. Joka toiseen arkkiin kirjoitetaan Wenäjän maan ja vallan historiata, jonka, samate kun tänä vuonna Suomen historian, toivomma saada yhteen vuosikertaan mahtumaan.
Helsingistä 3 päivä Joulukuuta 1839.