Toisinaan taas, kun usiampia runoniekkoja utautuu yhteen, tekevät yksin tuumin runoa ja ei yhdellä kerralla, vaan usiampina eripäivinä. Eräs sillä keinolla tehty runo lopettaa aineensa seuraavilla sanoilla:
Wiikkokaus on virttä tehty,
Kauan rustattu runoa:
Sunnuntaina suunniteltu,
Mahiteltu maanantaina,
Tiistaina tieusteltu,
Keskiviikkona kerätty,
Tuorstaina tuumiteltu,
Perjantaina päälle päästy,
Lopetettu lauantaina.
Ei virsi pahan tekemä,
Wirs' on viisasten tekemä:
Tok' on Tuomahan sanoma,
Anttipojan arvelema,
Särnä Pekan selvittämä,
Olli pojan ompelema,
Hannun pienen haastelema,
Jok' on viisas virren seppä,
Rohkia runon tekijä.
Toinen Juuan kappelissa Lieksan (Pielisjärven) pitäjässä muinasaikaan tehty naururuno kertoo kohta alussa tekiöistänsä, sanoen:
Täss' on monta mahtavata,
Monta laulun laittajata,
Mutta yksi ymmärtävin,
Yksi kaikista kavalin.
Nyt on aika arvotella,
Miesten miettiä sanoja,
Tehä virttä mietteliästä,
Koota ruojasta runoa.
Josta kaikki kansakunnat,
Walittavi valtakunnat;
Josta kaikki puut puhuvi,
Pajupehkot pauhajavi;
Josta joka huonessa
Pauhajaa paha sanoma,
Walitus joka majoissa,
Kansoissa häjy kapina.
Sen taisi yksi niistä monesta koolla olevasta mahtavasta, nimittäin se kaikista kavalin, laulaa. Sitte otti toinen ja lauloi:
Synty poika Pohjolassa,
Körri köyhässä kylässä,
Juhta Juuan kappelilla,
Kilpi kirkolla vähällä;
Alko laiskana asua,
Pyysi herrana pysyä.
Kolmas lisäsi:
Tuo oli viisas viinan juoja,
Warsin voimasta väkevä,
Kuulusa kylänkäviä,
Welan ottaja osaava.