Saavuin Sulevin mäelle,
Sulevin, Kalevin mäelle,
seisoi siellä Sulevpoika,
Sulevpoika, Kalevpoika, vaati se väkisin suuta, kysyi kättä kiusaellen.
Suonut en väkisin suuta, enkä kättä kiusaellen.
Vedin veitseni terävän, puukon kirkkahan povesta, syöksin miehen sydämehen, väkisin Sulevipojan, Kalevpojan kiusaellen,
läpi vartensa verevän, läpi poskensa punaisen, tukan halki tummahiuksen.
Itse itkien kotihin, kallotellen kartanolle.
Saapui maammo, saapui taatto, vastaan vanhukset molemmat. Maammo kysyi mairitellen, taatto taitavin saneli:
»Mitä itket, neiti nuori?»
»Sitä itken taattoseni, sitä itken ja valitan, sitä itken, äiti rukka, sitä, maammoni, valitan: läksin luutoa lehosta, vastaksia varvikosta, vaskiluutaa vainiolta, tinaluutaa tien polulta. Saavuin Sulevin mäelle, Sulevin, Kalevin mäelle, seisoi siellä Sulevpoika Sulevpoika, Kalevpoika. Vaati se väkisin suuta, kysyi kättä kiusaellen. Suonut en väkisin suuta, enkä kättä kiusaellen, vedin veitseni terävän, puukon kirkkahan povesta, syöksin miehen sydämehen, väkisin Sulevipojan, Kalevpojan kiusaellen, läpi vartensa verevän, läpi poskensa punasen, tukan halki tummahiuksen.»
Maammo varsin vastaeli: