Laps huhtikuun, noin elon halki pysy,
laps huhtikuun!
Sä älä ankeuteni syytä kysy
ja murheen muun!
Vain karkeloon, te kevytkenkäjalat,
vain karkeloon!
Avoinna olkoon kaikki leikkialat,
tie aurinkoon!
Mut sankartyö on tuskaa naurain kantaa,
mut sankartyö
vaeltaa vihellellen Lethen rantaa,
kun yltää yö.
MEIDÄNAIKUINEN SATU
Meie aja muinasjutt
Läpi lumen tiemme kulki, tumman taivaan pilvet sulki.
Mikä siintää halki yön? ne on kodin metsäsalot, metsän takaa tutut talot, uni jälkeen päivätyön.
Tuulenhenki havahti.
Kuulkaa, mikä yöstä räikkyi:
talven vaitiolo säikkyi,
sydämessä vavahti.
Kuka itkee, lohduton?
Monin kerroin huuto kaikuu,
yli kotirajan raikuu;
satu synkeä se on.
Sydämessä värähti,
läpi luun ja lihan tuikkas.
Joku mustaan yöhön huikkas,
joku nauruun pärähti.