Vedestä kohoo kuplat hopeaiset.
Nään vaivaiskoivut maata matavaiset. Syvällä suonet piilee vuossatain menneitten, ja jalan alla väijyy suon pinta liejuinen.
Nään vaivaiskoivut maata matavaiset.
Tuhannet sääsket survoo soitten yli, kasvoihin, suuhun sinkoo, verehen imeytyy, tahtohon takertuupi, sydämeen kätkeyy.
Tuhannet sääsket survoo soitten yli.
ERÄÄLLE LAPSELLE
Ühele lapsele
Soi helisten sun naurus huoneeseni,
soi helisten!
kuin airo järven, halkoi kirjojeni
se harmauden.
Kaks kuoppaista ja palmikkoa kaksi,
kaks kuoppaista!
ja silmät äiti pesi kirkkahaksi,
kaks laulua!
Kuin tuulispää ohitse riemus kiitää,
kuin tuulispää!
kisaten, karkeloiden jalkas liitää
ja lennähtää.