HALLA-AAMUNA.
Erään vuoden elokuu oli kohta puolivälissä. Asiaini tähden satuin silloin kulkemaan semmoisia seutuja, joissa ei ollut maantietä, siis jalkapatikassa. Mainitulla matkallani tulin myöhään illalla syrjäiseen taloon, joka päältäkin päin näytti semmoiselta, että siinä jo oli enemmän aikaa asuttu. Huoneeseen tultuani ja "hyvän illan" sanottuani pyysin heti yösijaa, joka luvattiinkin. Väkenä talossa sillä kerralla oli vain sokea ukko, vanha mummo ja parvi pieniä lapsia, joista enimmät vielä paitaressuja. Mummo näkyi olevan emännyyden toimissa, ja ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen vuoroin kutakin heistä polvillansa. Lapset näyttivät hyvin rakastavan ukkoa: he kieppuivat hänen kaulassaan ja silittelivät kaksin käsin hänen harmaita hiuksiansa ja partaansa. Kaikesta tuosta huomasin, että ukko oli talon vanhin ja että lapset olivat hänen lastensa lapsia. Minä rupesin tekemään puhetta. Se on tietty, että outo matkustaja saapi ensin tehdä tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa, ennenkuin muihin asioihin päästään käsiksi; niinpä minäkin. Sen jälkeen kysyin ukolta:
— "Oletteko ikänne asunut tässä talossa?"
— "Olen", vastasi siihen ukko.
— "Jokohan kauan on asuttu tätä taloa?"
— "Toistasataa vuotta; minun isäni tämän on alkanut."
— "Tässä näkyy paljo tehdyn työtä."
— "Kyllähän tässä työtä on koetettu tehdä, mikä on voitu, ja elettäisiinkin tässä, kun ei olisi tuota hallaa. Vaan se tässä on niin hankala kumppani, kun se tahtoo viedä parhaat ahkeroimiset muassansa, silloinkin kun ei likeisessä kylässä siitä tiedetä mitään. Tässä on likellä iso suo, jota ei yksityisen voimat ulotu kaivamaan, ja siitä se halla aina nousee", lausui ukko huolissaan.
Ilma oli sinäkin iltana jokseenkin kolkko, sillä pohjanen puhalsi kaiken päivää vireästi. Minä aloin miettiä keinoa, kääntääkseni puhettamme vähemmän vakaisiin asioihin, kun ukko yhtäkkiä kysäisi: "Minkälainen ilma teidän mielestänne nyt on? Vieläkö tuuli oli pohjasessa taloon tultuanne?"
— "Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on pohjasessa, vaan en kumminkaan luule siitä toki hallaa tulevan", lausuin ukolle.