Äiti pyörähti selin ja hänen hartiansa hytkyivät. Koetettuaan tekeytyä vakavaksi, kääntyi hän ja sanoi:
— Tosiaankin oikea stiiknafuulia! Ja sinä Iikka toinen hyvä!…
Isä, joka oli pidättänyt nauruaan, että vedet silmistä sirusi, purskahti ääneen nauramaan. Äiti meni isän luo ja piiskoillaan muka uhaten sanoi:
— Sinä myös muuan stiiknafuulia!
— Ja sinä stiiknafuuliain stiiknafuulia! sanoi isä vetäessään äidin piiskoineen päivineen viereensä istumaan.
Maija unohti itsensä ja katseli isää ja äitiä hymysuin. Hänestä oli nyt niin hyvä, että oli kuin itku ja nauru tulossa. Mutta Iikka katsoi suu auki Maijaa, tyhmistyneenä aivan kuin kaikki olisi käynyt yli ymmärryksen. Viimein hän sanoi niin tosissaan isälle ja äidille:
— Ei ne kaikki ole stiiknafuulioita!
(Lapsia.)
PIETARI PÄIVÄRINTA.
Syntynyt 18/9 1827 Ylivieskassa; ollut lukkarina Alavieskassa, Oulunsalossa ja v:sta 1868 Ylivieskassa, edusmiehenä valtiopäivillä ja kirkolliskokouksissa. Julaissut: Elämäni, Elämän havainnolta, Tintta-Jaakko, Torpan poika, Minä ja muut, Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seuraukset y.m. Valitut teokset 1895-97.