Väsyneen valitus.
Jo hetken oon nyt heilunut mä, kirves käissäni, ja hongan oisin kaatanut, vaan vaipui voimani.
Ol' ennen mulla kuntoa,
en silloin uupunut,
vaan vehkaleivän syötyä
on ruumis riutunut.
Jos kurja muunne muuttaisin
jo tästä seudusta,
niin leivän ehkä löytäisin
ja palkan vaivasta.
Vaan vaikka siellä saisinkin
ma ruuan runsahan,
niin vaikea on kuitenkin
mun mennä matkahan.
Sill' oisko seudut, maisemat
niin siellä herttaiset?
Ja oisko kummut, kukkulat
kuin meillä metsäiset?
Ja tuoksuisiko tuomikko
niin siellä laaksossa?
Ja laulu kullan soisiko
noin mulle lehdossa?
Kuin lehti kuiva lentävi,
min tuuli tempasi,
niin raukka hänkin eksyvi,
ken maansa hylkäsi.
Vaan ehkä Herra kuulevi jo köyhän kansansa, ja syksyn tullen siunaavi sen vielä vuoronsa.
J. L. Runeberg — Eero Salmelainen.