Tuutusessa tummemmin
keinuu leino lapsi,
alkaa armas äitikin
tulla tummemmaksi.
Sitte saapuu unonen
päreen sammuttaapi,
pitkin pirtin penkkejä
hiljaa hamuaapi.
Istuvaiset nujertaa
vitkon vuotehelle,
pitkälleen jo äidinkin
kaataa kätkyelle.
Yö jo on ja hämynen pirtti unelmoipi. Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi. —
Jooseppi Mustakallio.
Lumisilla.
Voi kun nyt on lumi nuoskaa!
Joutukaa jo, pojat juoskaa.
Kalle, Pekka, Heikki, Ville,
tulkaa, tulkaa lumisille! —
Minä jo viskaan
aika pallon,
suuren, niinkuin miehen kallon,
Riston niskaan. —
Kas nyt, Heikki,
tätä
elämätä!
Tämähän on vasta leikki!
Poikaset kuin huiskaa,
ett'ei kertoa voi sanat,
lumipallot tuiskaa
valkeat kuin metsäkanat! —
Kalle, Kalle paiskaa
tuota laiskaa,
joka seisoo tuolla
takapuolla!
Katsos, hölmö, kun sai pallin,
kaatui mullin mallin!
Huh, huh, huu!
lunta ihan täynnä suu!
Elä itke — ole vait,
tyydy siihen minkä sait! —
Riston lumipallot ovat
liian kovat! —
Juhana ja Kalle,
käyvät painimaan,
Jussi jäikin alle,
lunta päälle vaan! —
Näetkö, Pekko,
Jussin vasta ostettu
uusi mekko
on kuin veestä nostettu! —
Kädet käyvät kohmeesen,
lähdetään pois huoneesen;
kukaan ei saa nakata,
jo on aika lakata!
Olli Vuorinen.
Mirri sairastaa.
Ikävän nyt kerron teille: mirri sairastui! Paha oli ilma eilen, mirri vilustui. Nyt on vaivaa ystävällä — senhän arvaatkin — kaikk' on kipeänä hällä, nenä, varpaatkin.