Minä häntä silittelin, ei hän hyrrännyt. Maidollakin mairittelin, ei hän leikkinyt. Äiti makkarankin osti, mirrilleni vei, mirri päätänsä vaan nosti, sanoi: "kiitos ei!"
Viimein isän tohvelihin mirri löysi tien: kävi sinne kyyryksihin ystäväni pien'. Sh, sh, lapset, hiljaa aivan, antaa maata vain. Uni huomiseksi vaivan poistaa pienoltain.
Samuli S.
Mirrin uni.
Pikku mirri, miirisilmä nurmikolla nukkuu, käki koivun latvuksessa vieressänsä kukkuu.
Päivä paistaa heleästi,
pääsky piiskuttavi,
itikkaiset inisee ja
paarmat parajavi.
Mirri mielin vetelevi
ihanata unta;
näkee talvipakkasta ja
hyvin paljon lunta.
Kuulee hiiren ripinätä
aitan sillan alta…
Nauramatta iloissaan ei
mirri olla malta.
Tassuansa nuolaisee
miellä makealla.
— Silloin herää mirri parka
kesäkoivun alla.
Oikaisevi tassujansa,
päätä pientä puistaa!
Talven kylmän kamalaksi
mirri parka muistaa.