Oi laps', ethän koskaan ottaa sä vois sun kättäsi enkelin kädestä pois!
Immy.
Oi Herra, anna mulle
Oi Herra, anna mulle ain' suuret aattehet ja suo'os, siitä Sulle mä kannan kiitokset!
Äl' anna maahan, multaan
mun koskaan kiintyä,
ei kunniaan, ei kultaan
mun mielen' piintyä!
Vaan kun ois tosi, taivas,
päämäärä pyrkimäin,
ja mieli vapaa, vakaa
ja puhtaus syömmessäin,
Niin olkoon suurta sitten tai pientä toimeni, saa synnyinmaani siitä Sun siunauksesi.
Kyösti —n.
Eriskummainen kantele.
Ne varsin valehtelevat, tuiki tyhjeä panevat, jotka soittoa sanovat, arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, jumalan kuvoamaksi, hauin suuren hartioista, veen koiran koukkuluista; soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu: koppa päivistä kovista, emäpuu ikipoloista, kielet kiusoista kerätty, naulat muista vastuksista. Sentä ei soita kanteleni, ei iloitse ensinkänä, soitto ei soita suosioksi, laske ei laatuista iloa, kun on huolista kuvattu, muretusta muovaeltu.