Soisin Suomeni hyväksi,
Karjalani kaunihiksi;
päivät soisin soitettavan,
illat tehtävän iloa,
näillä mailla mantereilla,
Suomen suurilla tiloilla.
Anna luoja, suo Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme, suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa.
Kanteletar.
Laula, laula veitoseni
Laula, laula veitoseni, kuku, kuku kultaseni; anna aikasi ilohon, ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi, soitto kultainen kuleta, kielet soppihin sovita, käännä sormet soittamahan, jotta kuuluisi kujilla, kajahtaisi kankahilla, sekä soitto, jotta laulu, jotta ainoinen ilosi — kuuluisi kyliä myöten, kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, ilo kaunis Karjalassa!
* * *
Lauloin ennen, lauloin eilen, laulaisin tänäkin päänä, viel' on virttä tieossani, saatavillani sanoja, joita ennen äiti neuvoi, oma vanhempi opetti maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna. Virttä toista tuulet toisi, meren aaltoset ajaisi, linnut liittäisi sanoja, puien latvat lausehia. Vaan ei joua laulamahan kesäisiltä kiirehiltä, heleältä hein'ajalta, kalaku'ulta kaunihilta; lohi kultainen kutevi, kala kaunis karkajavi, minun lapsen laulellessa, päivät suotta soitellessa.
Kanteletar.