2. Ennenkuin maailman vaivoist' oli tiennyt
Jo lyhyt matkans päättyi;
Jesus vie nyt
Hänt' iloon taivaan,
Ijäiseen aivan,
Sylihin Herran alta vaaran, vaivan.
3. Siell' on nyt tallella hän luona Kerran:
Suo, Jesu«, että mekin saamme kerran
Myös sinne tulla
Ja hänen kuulla
Veisaavan voiton virttä sulosuulla!
4, Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta,
Näin itkeä ei sovi kuolemasta,
Kuoleman kautta Jumala auttaa;
Ovena taivaan hurskaillen on hauta.
5. Suo, Jesus, meidänkin, kosk' aik' on kuolla,
Kuin lapset pienet luonas olla tuolla,
Ja lasten kanssa
Myös ainiansa
Ylistää Herraa laupeudestansa!
9.* Aallon kehtolaulu.
1. Nuku, nuku aaltonen,
Nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
Kuusisto! —
Kehtolaulusi se on —
Nuku aalto rauhaton,
Nuku jo!
2. Miksi tahdot katsella,
Kuinka jo
Loukannut on luontoa
Turmio?
Kuinka kukat surkastuu,
Kuinka tuuless' paljastuu
Lehdikko?
3. Nuku aalto vahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
Aurinko;
Senpä sulle, rauhaton!
Hellä silloin suotu on
Suutelo.
4. Herätessäis heloittaa
Kukat jo,
Suloisesti tuoksuaa
Tuomisto.
Liverrykset lintusten
Silloin soi kuin Väinösen
Kantelo!
5. Sydän! nuku sinäkin.
Nuku jo! —
Uni sull' on suloisin
Nautinto.
Toivo aikaa armaampaa;
Nuku, kunnes lopun saa
Taistelo!