10. Luoja tietää, sinä et.
1. Nosta silmäs, ihminen,
Lue tähdet taivaan!
Mittaa koko avaruus
Tarkallensa aivan!
Sano, miksei luonnon lait
Vanhene ja hajoo,
Korkeuden kappaleet
Syvyytehen vajoo?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
2. Mistä tuuli matkustaa,
Mihin pilvi kulkee?
Kuka taivaan akkunat
Aukaisee ja sulkee?
Montako on lehteä
Puissa, pensastoissa?
Monellako linnulla
Pesänsä on noissa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
3. Montakohan pisaraa
Meressä on vettä?
Montakohan maassa on
Hietajyväkettä?
Ota pienin elämä,
Suurimpaan se vertaa,
Onko toinen suurempi
Toista monta kertaa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
4. Sano, mont' on päällä maan
Ollut asukasta?
Mont' on tällä hetkellä,
Monta tulee vasta?
Voiko järkes tunkea
Kuolon salaisuuteen,
Kuinka tomu kirkastuu,
Virkoo eloon uuteen?
Ihminen, sä »vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
11. Ehtootähti.
1. Kun iltasella katselen
Tuhansia tähtiä.
Min' ihmetellen aattelen
Ijäisen sääntöjä.
2. Minulle tähdet mieluisat,
Vaan aina armahin
On ehtootähti riemuisa,
Se kaunis, kirkkahin.
3. Se sama tähti vuorostaan
Taas aamutähtenä
Käy aamun koita ennustaan,
Ain' yhtä helevä.
4. Sit' ihaelless usehin
Sumeesti sydän lyö;
Niin nousee toivon tähtikin,
Kun yltää kuolon yö.