5. Tuota toivoimma poloiset,
Tuot' aina ajattelimma,
Kun kohoisi koiliskoinen,
Huomenvarjo valkeneisi,
Ehkä toisi toinen päivä
Rauhan rakkahan sanoman;
Yön mennen, valeten päivän,
Yletessä aurinkoisen,
Yks' oli entinen e'essä,
Vaiva vanha vieressämme.
6. Suven tullen, suon sulaten,
Lätäköien lämmitessä,
Muut vuotti hyveä vuotta,
Katsoi kaunista keseä,
Meill' oli vilu vilulta,
Nälkä toiselta nälältä,
Tunturia tullessamme,
Vaaroja vaeltaessa;
Markan maksoi leivän kanta,
Muru mullisen vasikan,
Kaakku kaksivuotehisen,
Sa'an pyy, tuhannen tetri.
17. Väinämöisen sanoja.
1. Läksi veljekset vesille,
Emon lapset lainehille;
Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Vesillä viheltämästä,
Lainehilla laulamasta,
Venehessä vieremästä,
Purressa parahtamasta.
2. Oli veljekset vesillä,
Emon lapset lainehilla;
Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Suolimasta siian suolta,
Hauin vuolta vuolimasta.
Syömästä kalankutuja.
Noin se virkkoi Väinämöinen,
Ennensyntynyt pakisi,
Nuoremmalle veiollensa:
"Ei sinun pitäisi syöä,
Ei sinun, ei muienkana,
Siian suolta, hauin vuolta,
Ahvenen alaista puolta,
Kuujasen kutumäitiä."
3. Tuli veljekset vesiltä,
Emon lapset lainehilta;
Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Yksin öillä kulkemasta,
Humalassa huutamasta,
Maantiellä makoamasta,
Syänyöllä soutamasta.
Vaan ei kiellyt Väinämöinen,
Evännyt suvannon sulho,
Hukkuvata huutamasta
Kuollutta makoamasta.
4. Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Atroa poron perästä,
Lapinmaasta taikinoa;
Kielti uimasta uhalla,
Veikan vettä soutamasta.
5. Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kukkaroa paikattua,
Vyöltä miehen naimattoman;
Kielti työtöntä taloa,
Toukoa tekemätöntä.
6. Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti maata miehetöntä,
Kirvehetöntä kyleä,
Eloa emännätöntä,
Koiratonta kartanoa.
7. Vielä kielti Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kullalle kumartamasta,
Hopialle horjumasta,
Vanhan nuorta tahtomasta,
Kaunista käkeämästä.