8. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Kaunis on kattila tulella,
Vaikka vettä kiehukohon;
Hyvä mieli miehen päässä,
Vaikka ilman istukohon —
Väki ei väännä hartioita,
Säre ei mieli miehen päätä.
9. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Hoia hongaista venettä,
Hoia hongan vestäjätä;
Pah' on orja palkatonna,
Paha paljon palkan kanssa —
Osallahan mies elävi,
Koira toisen kohtalolla.
10. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Suo vilja vihattavalle,
Pahat raukoteltavalle!
Hullu saapoa vihaavi,
Siitä saapi saamatonki,
Viha viepi viljan maasta,
Kateus kalan veestä.
11. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Aina auttavi Jumala,
Ajan kunkin katkasevi;
Viipyen erät paremmat,
Kauan ollen kaunihimmat —
Harvoin syötti harva verkko,
Silloin suurilla kaloilla.
12. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Jumalass' on juoksun määrä,
Ei miehen ripeyessä;
Juokseva johonkin saapi,
Käypä kauas kerkiävi —
Usein käypi käypä härkä,
Kun jo hengästyi hevonen.
13. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Sitä kuusta kuuleminen,
Jonka juuressa asunto;
Kiitä muille muita maita,
Itselle omia maita —
Omat maat makuisimmat,
Omat metsät mieluisimmat.
14. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Väli on väätyllä vitsalla,
Väli vääntämättömällä;
Mies tulevi neuvotusta,
Koira neuvomattomasta —
Tieto ei miestä tieltä työnnä,
Neuvo syrjähän syseä.
15. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Soisin Suomeni hyväksi,
Karjalani kaunihiksi;
Hyvin aina elettäväksi,
Kunnialla kuoltavaksi —
Laiskat Lappihin menevän,
Muut veltot Viron vesille.
18. Vapautettu kuningatar.
1. On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon,
Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton:
Lukoss' on sen rautaportit, valo ikkunoist' ei näy,
Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartijat käy.