2. Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois,
On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois;
Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa kerrotaan,
Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
3. Sanotaan: on hänkin ollut maan valtija ylhäinen,
Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten;
Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt…
Saalistahan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt.
4. Välin vaan, kun vartijat nukkuu ja tyynenä saapuu yö,
Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö,
Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan,
Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
5. Näin matkamies tuli kerran, jo saapui linnan luo,
Ja linnasta laulut kuuli, oli tuttuja laulut nuo;
Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämeen,
Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.
6. Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan
Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan,
Ja soitto ei ennen kuultu sen kielistä nyt salamoi:
Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi.
7. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis?
Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
Mut kuningatar hän iinnass' yhä laulavi murheitaan:
Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan
8. Oi, saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii,
Kypäristään välkkyvi päivä ja miekasta kuu sädehtii:
"Pelastettava maan on äiti!" hän huutavi kansallen,
Ja se soi kuni ukkosen ääni: "ken nyt mua seuraa, ken?"
9. "Oi, turhaa! pois on poissa!" — Hän vinhemmin vaan käy —
"Oi surmasi helmaan kiidät!" Hän koht' ei enää näy.
Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo,
Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo.
10. Jo rautaportit murtuu, jo aukeevi haudan suu,
Sen vartija-joukko jo häilyy niinkuin raju-ilmassa puu.
Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin…
Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin.
11. "Jo nyt olet vapaa, äiti! pelastukses hetki nyt lyö!!
Tule päivän valkeuteen nyt, jo mennyt on pitkä yö!
Taas syttyvi silmäs tuike, taas poskilles puna saa,
voi sitä, ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!"