2. Sen silmä aina kirkas on
Ja otsa puhdas hohtaa,
Povess' on sydän pelvoton,
Jos kunka kumman kohtaa.
Hän on kuin nuori neitonen,
Jokaisen mielitehtoinen,
Vaikk' olkoon vanhus harmaa.
3. Kuin yöksi maata painaksen
Ja Luojahansa luottaa,
Hän kummitusten, peikkojen
Näköj' ei säiky suotta,
Vaan unittoman yön lepää
Ja riemullisesti herää
Hyvien töiden toimeen.
4. Jos korvensyöntä yksinään
Hän kolkkoakin kulkee.
Tai meren aallot myrskyillään
Hätään jos häntä sulkee,
Hän hämmästy ei silloinkaan,
Hänell' on rauha rinnassaan
Ja turva tunnossansa.
5. Hän kaunis on kuin kukkainen,
Raitis kuin kevät-aamu,
Vaan omantunnon-vaivainen
Se hoippuu niinkuin haamu,
Ja päivät sekä pitkät yöt
Sen entiset pahuuden työt
Hänt' aina ahdistavat.
3.* Hautausvirsi.
1. Jo vaiti nyt, valitus-äänet!
Ei itkumme, ystävät, auta;
Vaan kuolo, te jälkehen jääneet,
Vie eloon Kristuksen kautta!
2. Ah mitähän raamatut takaa
Ja hautojen patsahat haastaa?
Tää ruumis, mi levossa makaa,
On taas ylös nouseva maasta.
3. Nyt maailman myrskyistä vapaa
Se kätköss' on rauhallisessa;
Näin nukkuupi, kunnes se tapaa
Taas sielunsa kirkkaudessa.
4. Ei viivy se riemuinen koitto!
Kun valtansa jättääpi tuoni,
Jo joutuupi elämän voitto,
Taas sykkiipi sydän ja suoni.
5. Ja jäsenet maatuneet maassa
Ne katoovaisuutensa muuttaa,
Ja autuaan sielunsa kanssa
Taas alkavat eloa uutta.