Viserrelkää, linnut vienot,
Piipitelkää, pikkuiset,
Jotta helkkyileepi tienot,
Jotta laulun lainehet
Värehtii.
Olli Vuorinen.
Suomelle.
Sinua, kultainen ja kallis maamme.
Sinua kaikki työmme tarkoittaa;
Elomme, onnemme me sulta saamme,
Sa ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Jo pienoisista saakka meille kannoit,
Kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,
Ja tyhjiks usein rintas imetit,
Ja usein kärsit nälkää saadaksesi
Paremman toimeentulon lapsillesi,
Ja usein vilussa sä värjähdit.
Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta,
Mi jäät ja lumet poluiltasi luo,
Ja työmme harras poistaa nälkäs sulta
Ja elon sulle huolettoman tuo.
Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,
Sill' erämaasi viljaviksi teemme,
Näin vaivannäköä palkiten ja työs.
Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,
Kun hyvä vaan on olla meidän äiden,
Niin silloin hyv' on olla meidän myös.
Ja mitä — vaikk' ei työmme suuremp' oisi
Kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
Ja verrata vaikk' eloamme voisi
Meressä yksityiseen pisaraan? —
Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,
Kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
Ja katoamme tuimaan taisteloon.
Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
Ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
Jumala synnyinmaata siunatkoon!
Paavo Cajander.
Salomaa.
Yht' ihanaisena, kuin sinut kerran näin, olet tuossa
Tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.
Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,
Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
Nään sinut ennellään, nään taas tutut lempeät kasvo
Joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään.
Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot
Kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,
Salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
Katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata,
Hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;
Taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan
Kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.