Aallon kehtolaulu.
Nuku, nuku aaltonen,
Nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
Kuusisto! —
Kehtolaulusi se on —
Nuku aalto rauhaton,
Nuku jo!
Miksi tahdot katsella,
Kuinka jo
Loukannut on luontoa
Turmio?
Kuinka kukat surkastuu,
Kuinka tuuless' paljastuu
Lehdikko?
Nuku aalto vaahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
Aurinko;
Senpä sulle, rauhaton!
Hellä silloin suotu on
Suutelo.
Herätessäis heloittaa
Kukat jo,
Suloisesti tuoksuaa
Tuomisto.
Liverrykset lintusten
Silloin soi kuin Väinösen
Kantelo!
Sydän! nuku sinäkin,
Nuku jo! —
Uni sull' on suloisin
Nautinto,
Toivo aikaa armaampaa;
Nuku, kunnes lopun saa
Taistelo!
Iisa Asp.
Kevätlaulu.
Jo kinos sulaa, katoaa
Pois noron ouruvesiin
Ja roudatonna taasen maa
Käy hangen alta esiin,
Jo päivän silmä keväinen
Taas paistaa meille myhäillen
Jo kevät tullut on!
Jo riutuu ulapalla jää
Ja laineen kahle irkoo,
Taas tantereella nukkapää
Jo kohta nurmi virkoo,
Jo koivun urvut aukeaa
Ja vihannaksi lehto saa —
Jo kevät tullut on!