Kevät.
Tou'on aika lähenee,
Kylmät hallat vähenee,
Päivä kirkkahasti
Paistaa, ihanasti
Korkealta,
Taivahalta
Siintävältä, loistavalta.
Virta vilpas vieriää,
Järven laine kieriää
Hiljallehen rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukoistavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laksot ja muut
Ruohoiset maat
Kaunistuvat ihaniksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttaviksi.
Kukkula ja suo,
Kaikkityyni tuo,
Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visertää,
Pyyt ne puissa viheltää,
Teeret kuhertavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkuisetkin
Lintusetkin,
Itse pienet perhosetkin.
Sorsat ruo'istohon ui,
Kyttä maahan kumartui,
Rastas laulaa puussa,
Äijä lahden suussa
Ruuhessansa
Verkostansa
Päästeleepi saalistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ympäri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen.
Sitten lähdetään
Leikittelemään
Luikaten ja lauleskellen!
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan,
Mailallansa kukin lyö.
Paimentorvi paikoin soi,
Äijä laitumelta toi
Touko-pellollensa
Pari-hevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soittelevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon,
Maahan istui ruohistoon;
Naiset kukkasista
Kaiken-muotoisista
Vääntää vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan päät ja kaulat.
Niin kevät tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi sydämelle.
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo elämään.
J.F. Granlund.
Varpunen.
"Varpunen, sä räivä,
Joka talvipäivä
Kärkyt seutuvilla kartanon.
Jos ois sulla mieltä,
Pahan ilman tieltä
Menisit, kuin pääsky mennyt on."
"Päällä kurkihirren
Pidät ääntä virren,
Kadehdittun' yli kaiken maan.
Eikä kukaan pidä
Sirkutustas sitä
Laulun arvoisena ollenkaan."
Varpunen se vastaan,
Tuuditellen lastaan,
Pilpatti ne syyt,
Miks' ei täältä lennä,
Miks' ei pois voi mennä,
Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt?
"Syy on isä vainaan,
Miks hän meni naimaan,
Harmajana, päistäröityin päin!
Elänyt ei kauan,
Jätti lapsilauman,
Minä pahnan pohjimmaiseks jäin!"