"Tuskin vielä lensin,
Kun jo kurjet ensin
Läksi matkatielle ajallaan,
Vaikk' ol' vilja vielä
Koskematta siellä
Haasioilla tai myös hajallaan."
"Minä kiljuin heille:
Eipä kiiru meille,
Ennen kuin nää kaikki syödyks saan.
Mutta syönnin alla
Pakkanen ja halla
Jääksi jähmetytti järven, maan."
"Kun ois silloin tiennyt,
Kuinka nyt on vienyt
Talvi kaiken, minkä kasvoi maa,
Oisin lentänynnä,
Muiden kanssa ynnä,
Vaivallakin valtameren taa."
"Vaan kun päivä palaa,
Kultiansa valaa
Yli hangen, yli meren, maan,
Talvi herkiääpi,
Kevät kerkiääpi, —
Silloin uuden mielen saan."
"Kosiin menen, palan,
Luvan saan, teen valan
Minun kaunokaiselleni.
Pian työtä lisää
Taivaallinen Isä
Mulle ja mun ainoiselleni."
"Ensin tehdään pesää,
Sitten kaiken kesää
Pesä pienoisilla täytetään.
Niist' on kyllin työtä,
Niitä juottaa, syöttää,
Niitä pellollakin käytetään."
"Nyt mä pidän majaa
Pitkin katon rajaa,
Enkä niinkään ole turvatta.
Vasten Luojan mieltä
Räystähältä sieltä
Eipä varpuistakaan murhata."
Abraham Poppius.
Punkaharjusta.
Oli kerta miestä kolme,
Jotka sattuivat Savosta
Kulkemahan kuuluisahan,
Haluisehen Helsinkihin.
Tuunan salmehen tulivat,
Joss' on saari salmen suussa;
Yli salmen saatettihin
Sille puolen Punkaharjun.
Astuvat ylämäkeä,
Käänteleivät, katseleivat,
Istuvat, ajattelevat;
Kuuntelevat kukkumista,
Kesä-linnun laulamista,
Kuinka siinä linnut lauloi,
Linnut lauloi, metsä soitti.
Antoi aurinko ilonsa,
Päivä paistoi pitkin nientä;
Siitä koko luonto liikkui,
Ilma silmissä iloitsi,
Ilahutti ihmiskunnan.