Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie kuningas Rituparnan Vidarbhaan.
Rituparna, uljas urho, sai Vidarbhahan hämyssä, hehkussa ihalan illan. Hetipä hovinalaiset veivät viestin vierahasta, tiedon Bhima ruhtinalle. Bhima on kuningas kuulu, pani kutsut kulkemahan, tulijata tervehytti. Niin Kundinahan ajaikse Rituparna, uljas urho: Kaikui rattahan ratina kautta kaupungin komean. Tallissa sälöt sävähti, Nalan entiset orihit, kuullen korvihin juminan; hirnahti hevot ilosta, niinkuin konsa Nala saapui.
Damajantipa suloinen myös ratinan raisun kuuli, kuni ukkosen jylinän, pilven sankan purkiessa; sykähti sydän rajusti, kun hän kuunteli kumua: Yhdellä jymyllä ennen Nala itse orhit ohji, karahutti kartanohon.
Tytär Bhiman tokko eksyi, tokko eksyi valtavarsat?
Riikinkukkopa ylinnä istui kukkapenkerellä pää sojossa paahtehessa, norsu seisoi notkotellen aitauksessa alio; kuulivat rattahan rapinan: Kaulojansa kurkottivat, päästivät iloista ääntä, toivoen sulo sadetta, pilven rankan purkivaksi.
Damajanti toivomielin itse tuon sanoiksi virkki: »Riemu rinnan paisuttavi, kun jalon jyminän kuulen, joka yltävi alingon! Se on Nala, maan kuningas!»
MUHAMMED SHEMSEDDIN HAFIZ.
1.
KAUNEUS.
Mun kauneus saa yhä hurmoksiin, mut ken mua herjaten siitä moitti, vain toteen näytti, ett' ylimpään hän itse kohota turhaan koitti.