Hyvä maailmaa kieltää, mut vaikea heittää elon kaunistajaa, sulo lempeä maista.
Luon verhoni umppuna lehdossa riemun:
Pyhä maineeni menköön ja kaapuni kaista! —
Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii, sävel soi satakielten myrtistömaista.
Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu; pian syys on, ja enää et naurata naista!
Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset, mut paluutiellesi päivä ei paista.
Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet?
Shach Mansurin puistoista mainehikkaista!
4.
HYVÄT-TYÖT.
Mulle autuus hyväin-töiden?
Niin, vaikk' eivät uskokaan:
Näkeväthän halki öiden
minun jäävän juomalaan.
Vanhaa kaapuain — he sanoo — ruumiinverhona en kanna: leilin kätkö se on mulle, uskon muka viiniin vaan.