Turhaan tiedoistas ja töistäs, kirjanoppinut, sa kerskaat! Entiset ja tulevatkin määrättiin jo ennaltaan.
Viini tuoksuu, viini viehtää, taittuos siis täyteen maljaan: Hengelle se hehkun antaa, sydän pääsee suruistaan.
Jos me silmät saimme, jotta sydänvaarat meistä häätyis, niin on hurmaantunut silmä pukki pantu puutarhaan!
Pyri sulon täydennykseen, siitä vain sa ansioidut; laiminlyöt nää hyvät-työsi, peruutust' ei suodakaan.
Puhelahjaas, Hafiz, käytät, — tuhlaat suotta sarnaajaan: Jalokivin kaivon täytät, helmes heität mereen vaan!
VINCENZO DA FILICAJA.
ITALIA.
Italia! impi, joka taivahalta sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä, mist' yhä koitui sulle kyyneleitä ikituskain, jotka näkyy kulmais alta:
Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta! Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä, jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä ja kuolontuskiis ei sua jättää malta!
Ei tulis Alpeilt' tulva ainainen aseisten joukkoin, ei Poon rantamalla sen verivettä ahmis Gallilainen;