Hei, sitä Myllärin Miskaa, säkkein jauhajaa! Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; laariin jauhoja saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, vaikka liivini sais Myllärin Jauho-Miska.
JO TAATTO KIELSI, ÄITI KIELSI.
Jo taatto kielsi, äiti kielsi, ei kieltoa kuullut hän; ei tyttö kuullut, ei liemen luullut niin karvaaks kääntyvän. Ja poika-huippari Jumping John, hän petti kaunoisen. — Oi, poika-huippari Jumping-John, kun petti kaunoisen!
Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas ja rahojakin yli sa'an: lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan! Mut poika-huippari Jumping John, hän petti kaunoisen. — Oi, poika-huippari Jumping John, kun petti kaunoisen!
VEKKULI-VILLE.
Sa hurja Vekkuli-Ville! — Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin!
Hei, Ville, myy sie viulus, ei sillä sielua lie! Hei, Ville, myy sie viulus, ja osta viinaa sie! — »Jos myin oman rakkaan viulun, mua hurjaks he luulla vois: Niin monta riemun päivää me yhdessä soitimme pois.»
Mut kun tulin Puolitiehen, kävin kievariss' äkkipäin, ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin: hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin!