KASAKAN KEHTOLAULU.
Uinu, lapsi, suloon ehtoon, tuuti, tuulan tuu! Hiljaa pienokaisen kehtoon katsoo kirkas kuu. Tarumaita käyn mä kulkein, laulun laulaa suu… Unta uinu, silmät sulkein, tuuti, tuulan tuu!
Halki vuorten Terek huima syöksyy uomassaan: Hiipii luo tshetsheeni tuima, hioo puukkoaan. Mut on taattos urho oiva, välttyy surman suu… Tyynnä laps on unelmoiva, — tuuti, tuulan tuu!
Jätät kerran äitis vaisun, kuljet taistotein; hyppäät selkään ratsun raisun piikein, kiväärein. Satulas, min kirjon sulle, silkkiin kutoutuu… Uinu, lapsi, rakkain mulle, tuuti tuulan tuu!
Pystypäin käyt urhon innoin riviin kasakkain; hyvästelen kaihorinnoin, — käsin viittaat vain! Silloin itken murhein karmain pieluksessa suu… Uinu, enkelini armain, tuuti, tuulan tuu!
Jäytämään ne rintaa jäivät poltteet kyynelveen; rukoilen ma yöt ja päivät, taikoja ma teen; mietin, kuinka kärsit mailla, miss' on olo muu… Uinu, — viel' oot huolta vailla, — tuuti, tuulan tuu!
Pyhän kuvan äitis vielä matkaan sulle suo; missä kuljet maailman tiellä, seuraas jääköön tuo. Äitis lahjaan vaaran eessä sielus turvautuu… Uinu, lapsi, mieli seessä, tuuti, tuulan tuu!
ADELBERT VON CHAMISSO.
RAJUILMA.
Sa parvekkeella linnan näit vanhan kuninkaan; pois katseen synkän loi hän yli synkän, pilvisen maan.