Ja salaa ma riennän armaani luo: hän nuoruusvikani anteeks suo!
Hän heelmiä tarjoo ja viiniä mulle: oi, siunaus, valkohelmani, sulle!
2.
YÖN HILJAISUUDESSA.
Yön hiljaisuudessa useinkin, kun kirjurin lamppu palaa, mun painaa otsaani polttavaa kaks hentoa kättä salaa.
On silmäni peitetyt, mitään en nää, ma voin vain kuiskehen kuulla: on aivan, kuin runotar laulelon se henkisi vienolla suulla!
Ma ponnistan vastaan, estelen ja jos silmäni vapaiksi luulen: saan silloin tuoksuvan suutelon kahen lämpimän, kostean huulen.
Yön hiljaisuutehen kiitos soi, kun kirjurin lamppu palaa: sun hentoa kättäsi lauleloin mun sieluni siunata halaa!
3.