Kuin ilmestystä mä katsoin silmiin, ja laulusuoneni puhkes ilmiin!
Läpi mailman kulttuurin harhailin, idän kirjavan, harmajan lännenkin;
mä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, — epätoivoisna istuin ja otsaani löin.
Niin sydänsoppiin ma katsoin syvään: tulin ihmiseksi ja luotin hyvään!
* * * * *
Suleima! Lempeni annoin sulle! nyt en huolikaan, miten käynee mulle.
Kun Kaadi haukkuu ja lukee lait, mä ylväsnä kultaani vaalin vait.
Mä häihin ja nimittäjäisiin lasten teen lauluja, kirjoitan rahaa vasten.
Saa laulaja laulaa leivästään:
Suleiman helmassa palkkani nään!
Olen päivällä viitassa virttyneessä; käyn juhlapukuun, kun yö on eessä!